Harmony of food and wine @MAMK

Isot pisteet Mikkelin amk:lle budjetista, jonka tarjoatte meille viinin ja ruoan yhdistämisen kurssille. Ei nyt rajattomasti mitään vintage viinejä päästä tilaamaan ja maistamaan, mutta n.20e viinejä kuitenkin, joita ei torstai aamuksi kotiin tule ostettua kuutta pulloa.

Pitkään aikaan en ole laittanut reseptiikkaa blogiini, joten tässä sitä on. Pääraaka-aine oli määrätty poro, jonka ympärille oli tehtävä 3 ruokalajin menu ja valittava jokaiselle ruoalle viini. Teimme tehtävän niin, että Jarna hoiti alkuruoan minä tein Jannen kanssa pääruoaksi poroa ja ryhmän vaihto-opiskelija Venäjältä jälkiruoaksi pannacottaa.

Jarna avasi menun uppomunalla ja parmankinkulla

Vieressä näkyy Santa Digna Rose 2010, jota alkujen kanssa tarjottiin.
Annos on iso, mutta siitä oli maistamassa useampi henkilö, siksi annos koko on tehty överiksi.


Pääruoan raaka-aine oli siis poro.


Ruisleivän pintaan hierottiin murskattua valkosipulia ja leivät grillattiin panulla rapeiksi. Hampurilaiseen tehtiin majoneesista, tuorejuustosta ja valkosipulista majo. Seuraavaksi kuullotettua salottisipulia, pari siivua tomaattia ja 54asteeseen paistettu poron sisäfile pihvi. Pihvin päälle pieni lusikallinen minttuhyytelöä ja kansipäälle. Koristeeksi tuoretta minttua ja rosmariinia. Kastike keitettiin puolukoista, demi-glacesta, sokerista ja rosmariinista. Lisukkeena punasikurilehden päältä tarjottiin kaskinaurislastuja. Höylättiin nauriista ohuitalastuja ja paistettiin 225 asteessa uunissa noin vartti. Lastut olisi saanut, kuivua vaikka yön yli paiston jälkeen, mutta ajan puutteen vuoksi se ei nyt onnistunut.

Halusimme sotkea tarkoituksella makeaa ja hapokasta, jotta voidaan tarkastella viinin ja ruoan ulottuvuuksia eritavoin.


Jälleen taustalla tarjottu viini eli Chateau Ste Michelle Syrah 2004

Viimeisenä pannacottaa ja Château Dereszla Tokaji Aszú 5 Puttonyos 2003

Keittiöglamouria

Lokakuun puoliväli. Keskiviikko aamuna valun 10 aikaan Ravintola Tallin oppariin Mikkelissä. Päätäsärkee ja kengässä on kivi. Ei kuitenkaan vituta aivan älyttömän paljon. Oikeastaan mulla on jollain sairaalla tavalla, jopa vähän hyvä fiilis. Jarilla on pahempi darra, vaikka ei Jarikaan övereitä vetänyt. Käytiin vaan pari tempaseen. Miks? En mä tiedä. Se tuntu hyvältä idealta sillon. Anniina tulee samaa matkaa meidän kanssa. Jari ja Anniina jää viel pihalle ottaan viimeiset henkoset ja mä laahustan sisälle. Timo on virkeenä jo työntouhussa. Kuittailen Timpalle, että ootko koko yön täällä misotellut frikadelleja? Timppa jäi eilen vielä viiden aikaan pyöritteleen porsaanlihafrikadelleja, kun me muut oltiin laitettu jääpaisti uuniin hautumaan yön yli ja lähdetty menemään, kaljalle. Siinä se Timppa seisoi, samassa paikassa, samojen fuckin pulleroiden kanssa edelleen. Timppa vastas, lähteneensä vasta kymmentä käydessä kotiin ja tulleensa aamulla jo kahdeksan maissa takaisin. Nauroin paskasesti. Mutta pullia oli pitkälti yli 800. Ja ne olivat helvetin hyvän makuisia.

10.07 laitan kännykästä äänet hiljaisemmalla ja värinän päälle. Varmistan että minut saadaan kuitenkin kiinni, jos jollain on tärkeää asiaa. En jaksa kumartua laittamaan Jalaksen mustien sivusta ikävästi repaleisten työkenkieni nahkaremmejä takaa kiinni. Oikeastaa en pysty. En uskalla mennä kumaraan, koska päätä jomottaa ikävästi. Alakerrassa pesen kädet huolellisesti ja kävelen tuttuun tapaan suoraan keittimelle. Joku on jo keittänyt kahvit, hyvä, sillä tästä tulee pirun pitkä päivä. Lorautan pari desiä kahvia isoon peltiseen kahvalliseen mittakulhoon. Kahvi pysyy siinä paremmin lämpimänä, se on näppärä keittiössä. Teroitan veitseni. Janne tulee kaksi minuuttia meidän perästä. Pojat ovat valvottaneet, mutta Janne näyttää silti freessiltä. Ei darraa.

Kaivan jostain taskustani ryppyisen menun ja käyn vielä kerran läpi jokaisen pientuottajan toimittaman raaka-aineen, varmistan vielä kerran että kaikkea on riittävästi, niin että minkäänlaista paniikkia ei pääse syntymään. Olen valmistellut tätä projektia Timon kanssa maaliskuusta lähtien välillä aktiivisemmin, pitäen kuitenkin kesän taukoa. Nappaan Timolta muutaman metsäsieni-porsaanjauhelija frikadellin. Frans-Erikin tilan sienet saisivat maistua, ehkä hieman paremmin, mutta minulle tämä sopii. En pidä sienistä. Timppa on maustanut pullat mustaherukkamehulla.




Pienestä darrasta huolimatta minulla on varma fiilis. Tilaisuus ei ole kovin erikoinen poiketen niistä, mitä aiemmin olen ollut nostamassa. Ainoa, että vieraina ovat pientuottajat, joiden raaka-aineista olemme tuotekehittäneet menun. Seitsemäntoista ruokalajia, luomusta ja lähituotteista. Luotan kavereihin, Jari on kasvisruokien spesialisti ja alkaakin heti aamusta tsekkaam eilen sitruunamehuun laitetut luomuomenat, jotka tulevat leipäjuustosalaattiin. Janne on eilen keittänyt limousinehärän jääpaistin jälkimarinointia varten kymmenen litraa lientä. Liemet on nurkkakylmiön lattialla metallisissa ämpäreissä. Janne käy nappaamassa paistit uunista ja laittaa marinaadiin. Pakko leikata biitit lihasta koko porukalle. Sisälämpö 56astetta, kauniin punaista ja puhdasta häränlihaa. Paistista tihkuu nestettä, voisin juoda sitä janooni. Pete tulee Tallin puolelta tsekkaamaan mikä meno. Käyn menun nopeasti läpi ja kerron, että ei paniikkia. Kaikki on kuosissa. Kuvaajat tulee yhdeltä, tehtävät on jaettu. Anniina jatkaa suklaakakun parissa. Kalat ovat olleet ongelma, myrsky on heittänyt paikallisen puoliammattikalastajan verkot ja rysät rullalle. Saamme kuitenkin saimaasta nostettua villilohta ja taimenta. Taimen on hunajapippurigraavissa. Pete lupaa hoitaa kalat. Rasti ruutuun sille kohdalle. Lehdistön kuvaajat tulevat kahden tunnin kuluttua, muut nostavat itsetilaisuutta, itse keskityn valmistautumaan kuvauksiin.




Anniina on jälkkäri spesialisti, olin onnellinen kun kuulin, että heidän ala carte kurssin ryhmä on meidän kanssa nostamassa cocktailtilaisuutta. Tiesin heti, että Anniina tekisi gluteenittoman suklaakakun. Voin nukkua yöni hyvin ja olla varma siitä, että kakku näyttää ja maistuu hyvältä. Itse en osaa niitä. "Vittu jätkät, tää on maksettu tilaisuus eikä mikään amiksen paska päättötyö" Jari huutelee kun sekoilen jotain. Ehkä minua hitusen jännittää, vaikka kiistänkin asian, kun Janne ja Jari siitä minulle vittuilee. Vakuutan itselleni, että osaan homman ja kaikki menee hyvin. Timo touhuaa frikadellien kanssa, hyvä näin.




Eilen olen self coocking centerillä, ehkä hienoimmalla uunilla mitä olen ikinä nähnyt, kuivattanut puolukoita neljä tuntia. Joku kakkonen oli laittanut ne käyttöön. Aloitin alusta, hermo ei mennyt. Nyt jauhan kutterilla kuivatut puolukat hienoksi tomuksi. Jari kuittailee, että mitä sä noilla teet. En ole ihan varma, mutta luulen että tarvitsen niitä vielä tänään. Luultavasti koristelussa, muutenkin puolukka sopii päivän teemaan. Lähiruoka pöydässä ei sitruunat ja limet juhli. 11.34 keitän kattilassa balsamico siirappia, puolet balsamicoa ja puolet sokeria. Käytän sitäkin koristelussa. Jussi huutelee Tallin puolelta, että mikä meno. Vastaan, että kaikki kunnossa. Minna-Mari kiitää opparin läpi ja selittää, jotain serveteistä, katson Jussia ja pyörittelen päätäni. Heikki tulee oppariin misottamaan omaa tilaisuutta ja hajottamaan meidän kuoharilaseja. Onneksi meni vaan muutama.

Janne alkaa tekemään toiseen jälkiruokaan kuohuviini sabayonea. Pohdimme porukalla, millä reseptiikalla mennään ja mitkä ovat oikeat ainesuhteet. Kokeilemalla se selviää, minua hieman arveluttaa kestääkö sabayone kuohkeana iltaan asti, mutta nyt se on pakko vatkata sillä myöhemmin emme enää ehkä ehdi. Nappailen lisää frikadelleja ja darrakin alkaa jo helpottaa. Riikka tulee kameransa kanssa oppariin varttia vaille yksi. Tallin salista juoksee joku kakkonen oppariin huutelemaan minua. Joku toimittaja kyselee. Käyn kättelemässä ja menemme aistinvaraisen takatilassa olevaan henkiläkunnan tilaan. Kyselen naiselta, joka esittäytyy ekoneumin tiedottajaksi, että millaisia kuvia hän haluaa. Päätämme kuvata sekä kokonaisia vateja, että yksittäisiä annoksia. Länsi-savon kuvaaja tulee paikalle. Hänellä on ammattilaisen otteet. Jutellaan mukavia ja minä nostelen ruokia pöytään. Aloitamme suklaakakusta, sen jälkeen kuvataan täyttä vatia graavattua lohta. Mietin, että miten saan jääpaistin hyvin esille kuvattavaksi. Muistan puolukat. Asettelen jääpaistia muutaman siivun isolle valkoiselle lautaselle, ympärille ripottelen tarkasti sormistani kuivattua pulukkaa hienonnettuna pölynä, viimeistelen lautasen laskemalla varovasti lusikan varttapitkin balsamicosiirappia ristiin rastiin lautaselle. Kuvaaja ottaa kuvansa.
Puolentoista tunnin ajan kuvataan erilaisia ruokia, eri asennoista ja eri tavoilla. Tilaisuus alkaa reilun kahden tunnin kuluttua.



Käyn kuvausten välissä aina silloin tällöin opparin puolella kyselemässä, että miten muilla sujuu ja että onko ongelmia. Kaikki on kunnossa, pojat ja Anniina osaavat hommansa. Ei hätää. Timo koristelee kalavatia ja kyselen, että mitä ajattelit laittaa koristeeksi. Timppa pohtii vaihtoehtona sitruuna, jonka tyrmään heti. Tämä on lähiruokamenu. Ehdotan karkeaa suolaa lasilaudalla ja tilliä. Myöhemmin Pete käy sanomassa, että ettekai aikoneet sitruunaa laittaa koristeeksi, Timo vastaa että ei tietenkään. Nauramme ääneen Jarin kanssa. Kaikki tekevät tarkasti töitä ja välillä pitelevät taukoja omaan tahtiin. Sovimme että 16.10 kaikki ruoka on koristeltuna esillä.

Nostoon on aikaa vajaa tunti. Muistan että olen luvannut pitää puheen ja esitellä pöydän. Voi prkl. Huudan oppariin muille, että painun yläkertaan kirjoittamaan puhetta. Nappaan Tallin salista lounaan kahvia kupillisen ja kiidän tietokoneen ääreen. Päälyö tyhjää. Olen luvannut puhua omasta suhteestani lähiruokaan ja esitellä ruoat. Soitan faijalle ja kyselen kuulumisia, iskä on sairaalassa 350km päässä. Iskä sanoo, että turhaa sää puheenpitämisestä stressaat, paskan puhuminen käy sulta ihan luonnostaan. Totta. Lopetan puhelun, tsekkaan facebookin ja mailit, pari uutta joihin en ehdi nyt vastaamaan. Laitan koneen kiinni ja päätän puhua ilman paperille kirjoitettua puhetta, niin olen aina ennenkin tehnyt.

15.45 Kaikki ruoat alkavat olla valmiit, koristeluita tehdään. Janne ja Anniina laittavat marjaverrineä laseihin, 70 kappaletta. He keksivät laittaa hillot, jotka tulevat kerroksittan pursotinpusseihin. Vittu, miks en tajunnut tuota aikaisemmin. Näppärää. Salissa pöydät on jaettu cornereihin, salaatit, kylmät lihat, kylmät kalat, jälkkärit, kahvit ja alkumaljat. Homma on salissa vielä vaiheessa. Minna-Marilla tuntuu olevat jokin pieni paniikki. Hirveä huuto, jostain fuckin standeista minulle ja Jannelle. Meillä olisi tällähetkellä muutakin hommaa. Vieraat saapuvat melkein puolituntia etuajassa. Hetken tuntuu, että homma leviää käsiin. Pyydän viereita odottelemaan Tallin tuulikaapissa sen aikaa, että kaikki on salissa valmiina. Ruokia kannetaan esille, käännetään ja väännetään niin, että pöydät näyttävät hyviltä. Kummallinen paniikki saatiin aikaan pienestä asiasta. Homma oli kuitenkin koko ajan hallussa.

Kysyin Minna-Marilta, että onko alkoholiton alkumaljaa varattu tarpeeksi. Viisi kuulemma riittää, epäilen sillä on torstai alkuilta ja monet ovat tuleet autolla. Annan luvan päästää vieraat sisään. Muutamat ottavat omilla kameroillaan kuvia sapuskoista ja salista. Tässä vaiheessa kuulen, että ryhmästä tarvitaan jokaisen cornerin taakse joku kertomaan pöydän antimista. Vapaaehtoisia ei ole. Vituttaa, kun en ehdi priifaamaan kakkosen tyttöjä mitenkään. Anna ottaa salaatti kulmauksen, Janne kylmät lihat, Anniina kylmät kalat ja Saara jälkkärit. Itse päätän kierrellä ja täyttää vateja ja jutella vieraiden kanssa projektista ja ruoista. Olla kavereiden tukena kun kysymyksiää alkaa satelemaan. Alkumaljat jaetaa, mutta alkoholiton versio loppuu heti kesken. Voi saatana. Arvasin. Joku lähtee hakemaan lisää kuoharilaseja, ja sanon maljapuheen pitäjälle, että odottaa hetken ennen kuin aloittaa. Oikeastaan kukaan ei huomaa pientä viivästystä, vaan ihmiset juttelevat pienissä porukoissa. Parissa minuutissa pääsemme aloittamaan.




Maljapuheen pitäjä esittelee pientuottajat, joiden raaka-aineta olemme käyttäneet, hän kertoo 10vuotisesta matkasta tähän päivään ja Etelä-Savolaisen ruokakulttuurin eteen tehdystä työstä. Nyt voin myöntää, että hieman jännittää. Saan mikrofonin ja alan puhumaan. Toivotan vieraat tervetulleiksi. Kerron, että kun kuulin jonkun opiskelijan saavan projektikseen suunnitella pitkän cocktail menuun paikallisten tuottajien raaka-aineista olin ensimmäisenä mukana. Haluan olla lähiruoan puolesta puhuja. Kehun tuottajien raaka-aineita ja sanon, että hyvistä aineista oli suhteellisen helppo tehdä hyvää ruokaa. Totean, että Etelä-Savolaiset tuottajat voisivat kuka vain kutsua asiakkaat tilalleen katsomaan kuinka hyvää suomalaista raaka-ainetta tuotetaan ilman mitään luurankoja kaapissa. Tämän jälkeen pideän interaktiivisen aarteen etsintä kierroksen. Ihmiset naurahtavat. Kierrän kaikki kulmaukset ja kerron mitä pöydästä löytyy. Chorizo-luomumaa-artisokka-luomuperuna-luomuporkkana salaatti saa aikaa ääneen naurua. Todellinen luomun esille tuonti. Päätän puheeni kiitoksiin toivotan vielä kaikki tervetulleiksi.

Vieraat keräilevät ruokaa lautasilleen ja kyselevät opiskelijoilta valmistuksesta. Itse paljasta uteliaalle naiselle jääpaistin reseptiikan. Ei se ole mikään salaisuus tai raketti tiedettä. Ruoka saa paljon kiitosta ja ihmiset pysäyttävät minut ja jäävät jutulle. Limousinen tuottaja käy kättelemässä ja sanomassa, että liha oli hyvin valmistettua. Kiitos. Pete ja Minna-Marikin ottavat lasit viiniä, he ovat tilaisuudessa kutsuvieraina, tämä on meidän projekti. Krapula on hellittänyt jo ajat sitten, nyt alkaa jo hymyilyttään. Tilaisuus tuntuu olevan menestys. Kaksi herrasmiestä puvut päällä pysähtyvät juttelemaan kanssani, keskustelemme saimaalaisen järvikalan tilanteesta ja pohdimme yhdessä, mitä pitäisi tehdä rauhoitetun saimaan norpan pesimäalueilla kalastukselle. Ongelma tuntuu olevan, että kaloja on, mutta ne eivät ikinä päädy ravintoloihin asiakkaiden lautasille. Miehet ovat toimittajia. Haen keittiöstä muutaman vadin ja vaihdan tyhjät astiat pois.




Timo ja Jari ovat laittaneet keittiöt kuntoon tilaisuuden aikana, hienoa saatan sittenkin ehtiä viimeiseen junaan Tampereelle. Ihmiset alkavat vähentyä salissa ja keskellä salia on Ekoneumin toimijoista muodustava noin 10 hengen ryhmä ringissä keskustelemassa. Osallistun hetkeksi ja välillä käyn keittiössä pakkaamassa maljapuheen pitäjälle savuhaukikakkua mukaan. Ruoat saavat jälleen paljon kiitosta.

Jannen kanssa keräämme astiat pois salista ja viedään keittiöön, nälkäiset kokit ja opiskelijat kahmivat sapuskaa lautasilleen niin kuin se olisi heidän viimeinen ateriansa. Saan palkinnoksi onnistuneesta illasta pullon Ollinmäen viinitilan ruhtinatar kuohuviiniä. Yhdessä siivoilemme keittiöt loppuun ja heitämme väsynyttä huumoria. Lopulta aika perus päivä. Itse suuntaan kiireesti rautatieasemalle ja kohti Tamperetta ja kotia. Luulen että osa porukkaa lähtee kaljalle. Itsekkin otan junassa pari. Kiitos Timppa, Janne, Anniina ja Jari.

Top chef - Eläkeläiset

Top chefin kilpailijat on valittu ja sarja alkaa subilla tammikuussa. Olen seurannut jenkki versiota melko paljon ja aivan pähkinänä odottelin, että suomen versio tulee. Ja nyt se tulee. Eläkeläisten voimilla. Olikohan oikeasti järkevää valita kilpailuun Vanajanlinnan keittiömesua tai Maija Silvennoista. Bon Appetit! Tottakai mukaan piti saada yksi Hanssin kaverikin, mutta ehkä se nyt on oikeutettua että parhaastakin on yksi mukana. Siitä en kauheasti valita. Mutta hyvät ihmiset muori! Ulla on tehnyt paljon hienoja asioita suomalaisen ruokakulttuurin eteen, kiitos siitä. Mutta onkohan tämä nyt ihan oikea tv-formaatti Ullalle?

Kyllä kaikkien kannattaa kokeilla ja kokkailla. Kauppisen Markus tulee ja korjaa potin. Nähnyt maailmaa ja on kilometrin edellä suomeen jumiutuneita kumppaneitaan. Hyvää suoritusta odottelen myös Anniina Roihalta! Pidätän oikeuden vaihtaa suosikkiani jokaisen jakson jälkeen.

http://www.sub.fi/topchef/

Myrkynkeittäjä

Tällä hetkellä mulla ei ole oikein muuta sanottavaa, kuin että alkoholi sekoittaa enemmän ja vähemmän päätäni. Vähän niinkuin Anthony Bourdainilla kirjassaan Mestarikokin tunnustuksia. Mene saatana kirjastoon ja lainaa tämä vitun hyvä kirja, joka on täynnä ravintolatyön glamouria. Eli seksiä, viinaa, huumeita, kiroilua ja rellestämistä! Prkl! En ala sen enempää kirjan sisältöä tässä käymään läpi, koska kirjahan on kultti ja klassikko. Se on luettava itse!

Ravintola-alalla tapahtuu tällä hetkellä melko paljon. Niin paljon ettei kyydissä meinaa pysyä! Ekoneumin 10v juhlia juhlittiin Mikkelissä, tein juhliin 15ruokaa sisältäneen cocktail menuun. Ilta oli rehellisesti sanottuna menestys! Harvi että lehdistö kirjoitteli tilaisuudesta aika pintapuolisesti ja mielestäni ympäripyöreästi epäolennaisuuksista. Mutta hitot siitä!

Uusia ravintoloitakin aukeaa hirveellä tahdilla, tässä muutama meno vinkki. K17 jos kaksi ehkä Suomen kuuminta nimeä tällä hetellä laittaa kikkarin pystyyn, niin jälki tuskin on kovin huonoa. Timo siitosen ja Matti Jämsenin Kalevankadun kioski yhdistää ruokaa ja juomaa uudella tavalla. Mene ja testaa.. niin teen itsekin kun pystyn.

Tampereelle aukeaa ainakin stefan´s eli Stefan Richerin (top chef kovis) pihvi ravintola huippu paikalle kehräsaareen. Lämmitettävää terassia rakennetaan silminnähden isolla rahalla ja rekry on käynnissä. Hype nousee! Myöskin Tuulensuun porukka on avaamassa uutta Espanjalaista tapas tyylistä viini baaria. Tästä on aika vähän vakavasti otettavaa tietoa liikkeellä, joten seuraillaan tilannetta ja kuunnellaan huhuja. Tietysti Ravinteli Bertha on lähtenyt ihan hirveään kiitoon, myöskin tämä ravintola minulla on opiskelija budjetin vuoksi testaamatta, mutta puheita mesta herättää kaupungilla. Ja kauppalehti nosti ravintelin heti Tampereen eliittiin!

Tällästä. Nyt sitä myrkkyä nauttimaan. Kiitos hei.

Matkakertomus Frankfurt - Praha

Kesä oli kiireitä täynnä, ja nyt syksyn tullen on hyvä aika palata blogin pariin. Kesän todellakin vietin suurimmaksi osaksi hellan edessä. Kesä oli minulle erilainen kuin aiemmat. Ensinnäkin keväinen työnhaku osoittautui odotettua hankalemmaksi, olenkin pohtinut, että johtuiko vaikeudet sopivan työn löytymisessä vaikeista ajoista ravintola-alalla vai omasta asenteestani erilaisia ravintoloita ja ruokapalveluita kohtaan. No lopulta paikka löytyi ja kesä menikin vauhdikkaasti isolla volyymilla. Syyskuun alussa vietin rentouttavan 9päivää avovaimoni kanssa reissaamalla Saksan kautta Tsekkeihin ja samaa reittiä takaisin. Kesän ja reissun jälkeen olen taas palannut opiskelun pariin ja tällähetkellä suurimman ajan vie lähiruoka projekti Ekoneumin 10v juhliin. www.ekoneum.com Väheksymättä mitään ravintloita tai erilaisia ruokakulttureja kesän ja pienen reissun jälkeen taas muistaa miksi suomalaisen raaka-aineen puolesta kannattaa tehdä töitä!





Mutta nyt itse aiheesen eli pieni reissukertomus. Matkamme alkoi jo kesällä, kun eräänä iltana vain päätimme, että nyt ne paljon puhutut lennot varataan, niin ettei perääntyä enään voi. Eikä ollut kallista, lennot Pirkkala - Hahn - Pirkkala + bussi kyydit Hahn - Frankfurt - Praha - Frankfurt - Hahn maksoi noin 140e/henkilö tähän lisättiin hotellit n. 100e/henkilö niin oli 9päivän matkan kiinteät kustannukset katettu.

Frankfurtissa maisteltiin esimmäisennä iltana parit paikalliset oluet ja kierreltiin hieman kaupunkia. Tuli todettua että ainakin viikolla pilvenpiirtäjien busines-kaupunki on lähes kuollut iltaelämältään. Seuraava päivä tuli käytettyä kierrellen kauppoja Zeilillä, eli kävelykadulla keskustassa. Joenrannan cocktailbaarissa juotiin parit mojitot ja alettiin siirtyä bussipysäkille kohti Prahaa. Matkaa taitoimme siis Eurolinesin bussilla, joka tuli tyylikkäästi tunnin myöhässä Frankfurtiin ja oli viimeistä paikkaa myöten myyty loppuun. Eli huomiona tästä, viikonloppua vasten joku muukin turisti on saattanut keksiä lähteä Prahaan.



Aamulla seitemän aikaan jalkauduimme Tsekkeihin, joka aluksi näytti pysähtyneen 1300-luvulle, toisaalta se näytti myös osaltaan itä naappurilta. Ensimmäinen aamu Prahassa meni lähinnä odotellessa, että pääsee hotelliin nukkumaan päiväunet ja lataamaan akkuja.

Elämää Prahassa riittää ympäri viikon ainakin vielä syyskuun alussa. Ja tämähän sopi meille, tarkoitus olikin tutustua ruokaan ja juomaan reissun aikana. Ehdottomasti Prahan matkalla kannattaa ruokailla Ranskalaista keittiötä suosivassa ravintola Universalissa ja cocktailien nauttimiseen täydellinen paikka on aivan "helvetin aukion" (vanhan kaupungin keskustan mörskä aukio) laidalla oleva bedlounge. Bedloungessa asiakkaat makoilevat sohvalla ja juomia kannettaan sohvan päälle viritetylle pöydälle aina tilauksesta. Varsinkin viikonloppuna voi ilman varausta olla hankala saada paikka ravintolasta. Ihmetystä meissä myös herätti keskieuroopan suurimpana yökerhona mainostettu hirviö, jonka nimeä en millään nyt muista. Ravintola löytyi Vltava joen rannalta Bellevuen vierestä kerrostalosta, paikassa oli viisii kerrosta ja seitsemän eri baaria. Esimerkiksi yläkerrassa oleva "välikuolema lounge" mikäli väsy yllättää kesken illan. Tuolla en haluaisi olla kun paikka syttyy palamaan.. niin Venäjä se oli.




Varsinainen Tsekkiläinen ruokahan on lähinnä hyvin äijä-tyylistä rasvaista porsaan läskilihaa ja erilaisia kanaruokia. Itse maistoin loppu reissusta yhden paistetun ankan, joka ei kyllä saanut makuhermojani räjähtämään, joten pysyttelimmekin mieluumin autettisissa Italialaisissa ravintoloissa joita kaupungissa on paljon. Pastoja valmistettiin alusta loppuun itse ja pizzat paistettiin oikeassa avotuliuunissa. Maukasta.



Prahan matkaajan kannattaa ehdottomasti maistella pivoa sillä sitä saa noin eurolla tuopin. Ja hyvää on. Viimeisenä Praha päivänä kävimme paikallisessa eläintarhassa, joka oli todellakin näkemisen arvoinen, voin siis suositella. Paluu Frankfurtiin tehtiin muös Eurolinesin bussilla ja tällä kertaa tilaa oli rutkasti. Paluumme osuikin alkuviikolle. Frankfurtissa sattui olemaan kansainväliset kirjamessut, joten hotellin saaminen osoittautui kutakuinkin mahdottomasti, joten päätimme ottaa bussin Hahniin ja mennä lentokenttä hotelliin lepäilemään ja odottelemaan seuraavan aamun lentoa takaisin Suomeen. Huippu reissu, tästä on hyvä jatkaa kohti syksyä ja sen mukanaan tuomia haasteita.

ps. Esimiesharjoittelupaikka ja opinnäytetyönaihe hakusessa ;)

Laatikollinen p@skaa Re: Festariaamun länsimainen hyvinvointi

"Festariaamun länsimainen hyvinvointi" on otsikko opiskelijan ja osa-aikaisen ravintolatyöntekijän Eeva Talvikallion mielipidekirjoituksessa (Aamulehti 20.7.2010). Eeva kommentoi mielipiteessään hotellivieraiden toimintaa aamiaisella Tammerfestien jälkeisenä aamuna. Kirjoittaja kauhistelee ihmisten huonoa vointia aamutuimaan Tamperelaisen hotellin aamupala jonossa ja kirjoittaa, kuinka ihmiset hamstraavat krapulapäissään hyvää ja vaivalle tehtyä ruokaa lautasilleen. Eeva kertoo, että kolmen tunnin mittaisella brekulla pelkkää sekajätettä syntyy yli 400litraa, ja puhdasta biojätettäkin syntyy kymmeniä litroja.

Olen täysin samaa mieltä Eevan kanssa, siitä että ihmisten pitäisi arvostaa huomattavasti enemmän hyviä raaka-aineita ja käsityönä tehtyä ruokaa, eikä syytää sitä mielinmäärin roskiin. Uskomatonta kuinka suomalaiset ihmiset käyttäytyvät kun ollaan poissa kotoa. En usko, että kotona aamiaisella nakkeja heitellään bion täytteeksi kovin helpolla.

Eeva Talvikallio myös peräänkuuluttaa jokaiselta ravintolatyöntekijältä ja vaikuttajalta eettistä näkemystä ja ympäristön kunnioittamista. Minunkin mielestäni meidän jokaisen, niin ravintolatyöntekijän kuin myös asiakkaan tulisi ymmärtää, että elämme suomalaisesta luonnosta! On todella lyhyt näköistä tuhota niitä luonnon antamia mahdollisuuksia mitä meillä on.

Mielipiteessään Eeva myös kommentoi Tammerfesteiltä jäänyttä sekasotkua kaupungin keskustassa. On totta, että näky koskipuistossa oli melkoisen kuvottava. On kuitenkin yksinkertainen tosiasia, että siellä missä ihmisiä kokoontuu niin myös jätettä ja sotkua syntyy ja tällä kertaa kaupungilla oli hoidettu puistoon erittäin tyylikkään näköiset ja toimivat roskikset, joihin pizzalaatikko mahtuu kokonaisena sisään. Mielestäni Tammerfest tapahtumana antoi erittäin paljon keskustanravintoloille ja luulen, että asiakasmäärät jopa ylittivät monen ravintolan jo valmiiksi korkealla olleet tavoitteet. Myös aurinko edesauttoi myyntiä hellimällä festari kansaa koko viikon.

Hyvät ihmiset osallistukaa tapahtumiin, syökää, juokaa ja nauttikaa. Mutta yrittääkää nyt hyvänen aika käyttäytyä! Meidän on tarkoitus olla täällä vielä huomennakin!


EDIT: Heikki Jantunen sivuaa samaa aihetta blogissaan otsikolla "Hotelliloma Suomessa, aamiainen jätteiden keskellä"

Ravintolabloggaaminen

Olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt sitä, että miksi ravintola bisnes ei hyödynnä internetin monia mahdollisuuksia. Ensiksi ravintolat löysivät kanta-asiakkaille lähetettävät ketju sähkopostit ja tekstiviestit, valitettavasti homma lähti heti alkuunsa lapasesta, kun maileja ja viestejä tippuu noin 2-3/ravintola viikossa. Asiakasta tämä alkaa lähinnä ärsyttämään tai vähintäänkin viestit ohjautuvat lukemattomina roskakoriin. Seuraavaksi löydettiin facebook, harmi vain että tälläkin kertaa homma karkasi käsistä. Inbox viesti on mielestäni tehokas tapa tavoittaa ravintolan fani silloin, kun on jotain oikeasti merkittävää kerrottavaa. Jälleen kerran viestien määrä alkaa pidemmän päälle vain ärsyttämään ja pois muutto ravintolan fanijoukoista alkaa. On myös hyviä esimerkkejä facebookin käytöstä. Pakko mainita ravintola Routa! Roudan miehet eivät kiusaa ihmisiä inbox viesteillä vaan yksin kertaisesti vain päivittelevät fiiliksiä Espanjasta tilaansa niinkuin kuka vain facebook kaveri.

Olen seurannut kuumana käynyttä, jokseenkin nyt jo hieman laantunutta keskustelua ravintolakriitikoiden työstä. 2006 vuoden lopulla Jaakko Nuutila arvosteli ravintolakriitikoiden työtä viisitähteä sivustolla, myös Hans Välimäki on blogissaan arvostellut ravintolakriitikko Otto Mannista. Itse en ota kantaa edellä oleviin kirjoituksiin sen kummemmin, mutta ihmettelen vain, että missä on sellainen median ja ravintoloiden yhteen hiileen puhaltaminen suomalaisen ruokakulttuurin edistämiseksi?

Itsestäni en halua missään yhteydessä käyttää nimitystä "ravintolakriitikko". En yleensäkään ymmärrä tuollaisen negatiivissävyisen termin käyttöä. Itse olen bloggaava ravintola-alan ihminen, joka yrittää viestittää alasta kiinnostuneille maalikoille ja alan ammattilaisille suomalaisen ruokakultturin hyviä puolia. Ravintolakriitikon sijaan kutsuisin itseäni "ravintolakannustajaksi".

Ravintolamaailma on mielestäni, jotenkin sulkeutunut ja kateuden riivaama. Itse olen erityisen kateellinen muotibloggaajille ja vaatetusalalle, jotka selkeästi puhaltavat yhteen hiileen. Bloggaajat kannustavat ihmisiä seuraamaan muotia ja juuri tänään nousi suuri kohu kun suomalaisen muotibloggarin kuva oli otettu käyttöön Gant Homen mainonnassa. Miksi ravintolamaailmassa ei pystytä hyödyntämään bloggajien tuomaa ilmaista ja positiivista mainosta vaan meidät koetaan lähinnä uhkana? Osoita avoimuutta ja jätä kommentti sille varattuu kenttään, sekä vanhaan malliin tippiä tai sontaa! :)

Tämän tekstin pääasiallinen tarkoitus on viestiä UUNISSA.blogspot.com olemassa olon tarkoitusta. Kirjoitan blogia omasta intohimosta ravintoloita ja kulttuuria kohtaan. En etsi ravintoloista virheitä, korkeintaan annan rakentavaa asiakaspalautetta siitä, mitä ravintolassa voisi ajatella tehtävän toisin. Uskon että jokainen suomalainen ravintola on ainakin kerta kokeilun arvoinen. Ja yritän kannustaa ihmisiä käyttämään ravintoloiden palveluita. Se, että pitääkö ravintolasta vai ei, on jokaisen oma asia. Minun ei myöskään ole tarkoitus kilpailla blogillani muutamien erittäin hienojen ruokablogien kanssa, vaan olemme yhtä suurta perhettä!



- Jukka -

Case: Aki Wahlman - Kokki ja kokkioppilaat

Löysin Akin kirjan Tampereen koskikeskuksen käytävällä olevasta kirjojen outlet myymälästä. Takakannessa oli tyylikkäästi ovh hinta joka huiteli muistaakseni 42e tietämillä. Itse poistin kirjan kuudella yheksälläkymmenellä, hyvät kaupat tein!

Fact:
Aki Wahlman
Kokki ja kokkioppilaat
Wsoy 2006

Tilaa kirja itsellesi Bookplussasta vajaalla kolmella kybällä tai hae koskarin outletista seittemällä eurolla. Pari kirjaa saattoi tädille vielä jäädä käsiin, mutta luultavasti nekin menevät kuin kuumille kiville.

Chef de Cuisine ja opettaja Aki Wahlman on tunnettu monista naistenlehdistä, sekä ruokaohjelmista. Erityisesti Aki tunnetaan terveellisen ja hyvän ruoan puolestapuhujana. Aki jaksaa aina muistuttaa kokkioppilaitaan aitouden tärkeydestä, joka korostuu myös kirjassa. Kirjassa korostetaan aitoja ja puhtaita eettisesti tuotettuja raaka-aineita ja oikeaoppisia valmistustapoja. Kirja koostuu pääasiassa hienoista kuvista ja reseptiikasta. Onneksti opukseen on lisätty kotikokeille hyviä niksejä eri ruokien valmistukseen ja raaka-aineiden käsittelyyn, joista voi olla hyötyä pitkänlinjan ammattilaisellekin. Väliin on sisällytetty mielenkiintoista tarinaa Akin reitistä kokkailunmaailmassa nykypäivään ja siitä miten erilaiset tilanteet ovat vaikuttaneet häneen kokkina. Kirjassa korostuu Wahlmanin maanläheinen ja perhekeskeinen ajatusmaailma reitillä onnelliseen elämään ja hyvään ruokaan.

Kokki ja kokkioppilaat kirjassa käy vierailemassa myös neljä Wahlmanin oppilasta esimerkiksi Markus Aremo (Ravintola George) sekä Kari Aihinen (Chez Dominique).

Oikeasti hyvä ja lukemisen arvoinen kirja säilytettäväksi kodin keittokirjakokoelmiin tai iltalukemiseksi gastronomiasta kiinnostuneille. Ehkä itsekin innostun jonain kuumana kesäpäivänä valmistamaan esimerkiksi maa-artisokkakeittoa ja piparjuurikermalla maustettua mummunsalaattia Wahlmanin tapaan.

Shaker @Jkl

Kaksi kuukautta sitten kirjoittelin flairtendingiin tutustumisesta Jarkon kanssa. Tuolloin Jarkko oli lähdössä Jyväskylän Shakeriin opiskelemaan cocktaileja ja flööriä alan pioneereilta Suomessa. Nyt kun kaverin työharjoittelu (pään)sekoittamossa tuli loppuun oli hyvä hetki käydä itsekin katsastamassa Shaker ja juhlimassa ystäväporukalla.

Harjoittelun päättymisen kunniaksi Jarkolla oli menossa vielä viimeinen rutistus, via dolorosa Shakerin hall of fameen. Eli Jarkko yritti juoda koko listan läpi ja tapahtumasta kerrottiin julisteilla ravintolan seinällä. Satuin siis paikalle hyvällä kertaa, koska oli mahdollisuus nähdä kaikkien drinkkien valmistus.







Palvelu Shakerissa on erittäin ystävällistä ja asiakas huomioidaan välittömästi kun ravintolaan astuu sisään. Tunnelma on rento, mutta silti tyylikkäästi hienostunut. Sisustuksessa on käytetty paljon mustaa ja valkoista, joka antaa ravintolaan arvokasta ilmettä.

Itse tuote eli juoma on ehdottomasti kunnossa ja baarimestarit alansa huippua Suomessa. Ensimmäisenä maistoin listalta nimensäveroisen drinkin, chanel. Nimi viitannee hajuvesiin ja myöskin kuvaa cocktailia hyvin sillä tuoksussa on hyvin paljon parfyymisia aromeita. Kaikin puolin tyylikäs avaus illalle.


Illan aikana maistoin myös "kaupungin parasta mojitoa", joka tuskin on kovin paljon liioitellusti sanottu. Mojitossa oli makeutta, ehkä enemmän mitä yleensä, mutta omaan suuhuni se sopi mainioisti.

Kaikin puolin loistelijas reissu Jyväskylään ja ehdottomasti käymisen arvoinen ravintola. Shaker löytyy myös Helsingistä kampin baarikeskittymästä Fredrikinkatu 65. Helsingin Shaker sijoittui viisitahtea.fi julkaisemalla parhaiden baarien listalla viime vuonna seitsemänneksi ja mikäli meno on samaa mitä Suomen ensimmäisessä Shakerissa Jyväskylässä on Helsingin serkku varmasti paikkansa listalla ansainnut.

..Ja raikuvien aplodien saattelemana kokelas selviytyi listan loppuun asti!

www.shaker.fi

Ravintola Hilla

Hilla on Mikkelin keskustaan kesäkuun alussa perustettu ravintola. Hilla on kaksiosainen, jossa on ruokaravintolan puoli, sekä baarin puoli. Kävimme seitsemän hengen ystävä porukalla testaamassa Hillan tarjonnan sunnuntaina 13.päivä.

Ravintola Hilla avattiin siis Mikkelin keskustaan kävelykadulle kauppakeskus Akselin alakertaan. Ravintola on ensimmäinen yritys kyseisessä liiketilassa, joten paikat ovat hyvässä ja siistissä kunnossa. Elisa Partti on ymmärtääkseni suunnitellut Hillan sisustuksen, joka on kyllä näyttävästi toteutettu. Erityisesti valaistukseen on panostettu ja seinäpintojen ankeaa harmautta on hyvin häivytetty erilaisilla kohde valaistuksilla. Jotenkin Hillan sisustuksesta jäi silti keskeneräinen tunnelma, ainakin katon osalta. Ravintola sisäkatto näyttää enemmänkin teollisuus hallin katolta, kuin viihtyisän ruokaravintolan sisustukselta.

Itselleni ravintola käynnillä tärkeintä on kuitenkin hyvä seura, maistuva ruoka ja onnistunut palvelu. Näistä kolmesta osasta seura oli tällä kertaa ehkä parasta, vaikka ei ruoassa ja palvelussa suuria puutteita ollut, ehkä hieman jonkinlaista alkukankeutta. Hillan ruokalistahan on rakennettu suomalaisten raaka-aineiden ympärille. Erityisesti syksyn kultaa eli lakkaa on käytetty monissa annoksissa. Mutta aloitetaan listan läpikäynti alusta.

Hillassa on tarjolla vuoden ravintolaksikin valitun Juuren tyyliin Hillan alkupalat, eli sapakset. 4.80e/kpl ei ole paha hinta alkupalaisesta, joita voisi ennen pääruokaa tilata pari kolmekin erilaista. Tarjolla on myöskin etanoita ja sienikeittoa. Itse maistoin alkupalalistalta ylikypsää poroa ja lakkahilloa



Annoksessa minua ihmetytti eniten se, että kun on joku asia päätetty tehdä hyvin, niin miksi sitä ei tehtäisi kerralla sitten täydellisesti. Lakkahilloke oli kuin eriannoksesta poron kanssa. Siinä oli makua ja makeutta. Porossahan tärkeintä on aito riistan maku, jota tässäkin ylikypsässä kyllä oli, mutta kyllä se niin vaan ettei se yksin riitä. Mauton ruokahan ei pahaa voi olla, mutta missä oli mausteet? Karkea suola, pippurit ja yrtit kuten salvia tai saksankirveli? Kuvassakin näkyvä herneenverso oli koriste ei mauste. Ja hernettä poron kanssa? Mieluiten ottaisin ilman. Etanoita maistoin myös, mutta annoskuvaa en pannusta ottanut. Etanat oli hyvin paistettu ja maut kohdillaan. Klassisesti etanoiden kanssa oli valittavissa aurajuusto tai valkosipuli, hyvä näin.

Viinilista olikin sitten hyvin erikoinen kokemus. Itse listalta ei kuplaviiniä löydy ollenkaan, enkä sitä erikseen alkanut kysymään. Asiakkaiden puolesta toivon, ettei kuohuva ravintolan valikoimasta kuitenkaan puutu. Listalla on 4 punaviiniä ja 5 valkkaria. Meidän käydessä saatavilla oli vain talon viinit, sekä yksi puna- ja valkoviini. Viiniä tulee lähes jokapuolelta maailmaa missä viiniä voi järkevästi valmistaa, paitsi suomalaisten suosikista Chilestä. Joten on ehkä hieman hankala arvioida viini suositusten osuvuutta ruoan kanssa, kun valikoimaa ei ollut.

Pääruokien osalta ihmetyttää yksiasia. Missä on suomalaiset vaaleat kalat? Ainoa kala listalla on lohiperhonen.. en lähtenyt ottamaan riskiä ja maistamaan. Ok, tiedän että tällä hetkellä kalat ovat kalliita ja saatavuuskin ei aina kovin varmaa, mutta silti Etelä-Savolainen suomalaislinjainen ravintola josta ei saa kalaa on hyvin outo yhdistelmä.

Pääruokana söin pippuripihvin sisäfileestä. Erityisesti mieltäni lämmitti se, että pihvi oli 200g ja hintaa vain 26,50e. Pihvi oli ehdottomasti reissun parasta antia. Se oli hyvin paistettu ja maustettu, myöskin kastike oli maultaan ja rakenteeltaan hyvin tukemassa pääraaka-ainetta eli lihaa. Pihvin kanssa tarjoiltiin lohkoperunat, joiden pintaan oli ripoteltu kunnon kisasuolat. Onneksi ei mennyt yli. Koristeena oli, mitäpä muutakaan, kuin herneenverso.




Jälkiruoaksi tilasin lakkajäädykkeen. En oikein tiedä kuuluiko jäädyke olla rakenteeltaan sellainen mitä se oli. Tuntui kuin olisi pahvilaatikkoa pureskellut, mutta kuitenkin maku oli hyvä. Itse epäilen, että jäädyke oli valmistettu rasvaisesta kuohukermasta ja pakastuksessa rakenne oli leikannut ja muuttunut rakeiseksi, mutta voi olla, että olen väärässä. Ihmettelen myös miksi talven herkkua lakkajäädykettä tarjotaan keskikesällä. Mansikatkin olisi maistunut. Tilasin jäädykkeen kuitenkin mielenkiinnosta.






Palvelu Hillassa oli rentoa. Ja tarjoilija hyvin paikkaili pieniä unohduksia, joita tuli tipottain koko ruokailun ajan. Esim katteiden laittaminen yhdelle ruokalijoistamme ja jälkiruoka välineiden puuttuminen osalta. Meidät ohjattiin kabinettiin syömään, mikä oli toisaalta hyvä juttu ja toisaalta hieman huono. Olihan meillä isoseurue, niin ettei salissa ollut valmiina pöytää, mutta yhdistämällä olisi onnistunut. Toisaalta olisin halunnut ruokailla salissa ja seurailla avokeittiön menoa ja ravintolan tunnelmaa muutenkin, mutta oikeastaan oli hyvä että saimme kabinetin jossa saimme olla rauhassa omalla porukalla. Ehkä tarjoilija oli hajulla, että ruokapuheet lähtee joka tapauksessa porukallamme näpistä. :) Kolmen ruokalajin syöminen ravintolassa kesti kolmisen tuntia, joka oli kyllä liikaa, mutta meillä ei ollut minnekään kiire ja omassa porukassa oli mukava naureskella. Mieluumin odotan tunnin hyvää, kuin puoli tuntia sontaa joten kestosta en valita.


Kokonaisuutena Hilla on hyvin mielenkiintoinen ravintola keskellä Mikkeliä ja ehdottomasti odotettua tuuletusta Mikkelin ummehtuneeseen ravintola tilanteeseen. Todellakin kannustan lukijoita menemään kokemaan lappi keskellä kävelykatua ja kun terassikelit taas tulevat niin Hilla on varmasti parhaimmillaan. Hillassa on erittäin paljon sellaista leppoista helppoutta, että drinkille tai välipalalle voi mennä vaikka after work aikaan ilman sen suurempia suunnitelmia pitkästä ruokailusta. Suurimmat puutteet ovat keskeneräinen tunnelma, ehdottomasti viinilista ja jonkin verran ruokien reseptiikka, mikä varmasti hioutuu kuntoon nopeasti.

Hillan nettisivut: www.ravintolahilla.com
Tsekkaa myös facebook yhteisö Ravintola Hilla.

Uunissa on kaljaa ja siideriä

Koko pitkän päivän grillattuani itseäni rannalla päätimme avovaimon kanssa pitää kotiparvekkeella perjantai-illan ratoksi leikkimielisen kalja ja siideri tastingin. Anni laittoi laseihin karhua ja lapparia, sekä strongbowta ja crowmoor dry applea joita maistelin sitten sokkona. Juomien seuraksi valmistin saarioisten pihvi hampurilaisen.

Testin tarkoituksena oli pitää yhdessä hauskaa, sekä poistaa omia ennakkoluulojani oluiden ja siiderien suhteen. Tavoitteena ei ollut arvata, että missä lasissa on mitäkin, vaan löytää omat suosikkimme näistä vaihtoehdoista. Aloitin pohdiskelun kaljoista. Toisessa oluessa(kuvassa oikealla) oli selkeästi tummempi väri, sekä kuplia liikkui lasissa huomattavasti pidempään kuin vaaleammassa kaverissaan. Tuoksun perusteella näistä kahdesta oluesta amatöörimaistelijan(minä) oli vaikea löytää eroja. Makuerot ovat kuitenkin mielestäni selkeät. Vaaleampi olut(kuvassa vasemmalla) oli maultaan, jotenkin sulkeutunut. Vahvemman värinen ja myöskin makuinen olut 2 ei sekään saanut makuhermojani räjähtämään tässä viilenevässä illassa, mutta ero ensimmäiseen oli huomattava. Maussa oli enemmän sitä kuuluistaa potkua! Siltä se vain tuntui, että olut 1 maistui ja näytti siltä, kuin olueen 2 olisi lisätty vettä sekaan. Joten lopullinen arvauskin oli ennakkoluuloni mukaanlukien helppo. Ensimmäisessä lasissa oli lapin kultaa ja toisessa lasissa karhua. Lapparilla on oma kannattaja kuntansa juokoon he sitä, itse en päässy vieläkään eroon ennakkoluuloistani, jatkan siis karhun kaatoa.

Sitten tempasin väliin puoli burgeria ja jatkoin sidukalla. Sidukat oli yllättävämpiä kuin oluet. Olen aina pitänyt strongbowta siiderien mersuna ja crowmooria enemmän toyota corollana. Siitä huolimatta odotin näiden sidukoiden makujen olevan lähemäpänä toisiaan. Kuva hieman vääristää sidujen osalta, koska lasit ovat erisävyisiä. Sidu 1(kuvassa vasemmalla) säilytti kuplat pidempään kuin sidu 2. Myös väriltään se oli ehkä hitusen tummempaa. Siiderin yksi maussa oli erittäin vahvaa omenaa ja purskutellessa se kuivattaa ikeniä. Jos lasissa olisi viiniä sanoisin, että nyt on erittäin vahvat tanniinit. Toinen siideri oli maultaan mehukkaampi ja maussa hieman hunajaan viittavia aromeita. Siideri kaksi on erittäin kesäisen makuinen, ehdottomasti kylmänä rannalla tai terassilla. Siideri 1 taas oli jopa yllättävän voimakkaan makuinen ja tulinkin tulokseen, että se voisi sopia mainioisti ruoan kanssa. Juuri hampurilainen tai mahdollisesti hot wingisit olisi hyvä ruokasuositus. Tälläkin kertaa lyhyen pohdiskelun jälkeen arvaukset osui oikeaan. Sidu 1 oli strongbow ja 2 crowmoor. Näistä kahdesta en valinnut absoluuttista suosikkiani, vaan kumpikin siideri sopii erinomaisesti eri tilanteisiin.

Näillä fiiliksillä nautiskelemaan viimeisestä vapaapäivästä terangille ja huomenna taas innolla sorvin ääreen. Nauttikaa ihmiset oluita ja siidereitä, mutta kohtuudella!

1bar Tampere

Noniin, nyt on 1bar käyty tsekkaamassa pariin otteeseen, joten on analyysin aika. Ensimmäisen kerran kävin tarkastamassa barin vappuaattona ja meno oli sen mukaista. Porukkaa barissa oli ihan riittämiin ja tunnelma katossa. Itsellä rankka päivä alla joten, makumatka virkistävän caipiroskan seurassa oli odotettu ja odottamisen arvoinen. Toisen kerran 1barin tason kävin testaamassa paria viikkoa myöhemmin perjantai-iltana. silloin asiakkaita ei ollut aivan tungokseksi asti.

Punaistamattoa pitkin ärrän ohitse sisälle baariin ja olo oli kuin hollywoodissa. Yksi barin ehdoton plussa on helppous. Idea saman tyylinen kuin cuba cafessa yms. Aina helppo ja mukava tulla, ei sisäänpääsymaksua (paitsi erikoisillat). Narikka maksu 3e jonka maksaa mielellään hyvästä palvelusta! Aukioloajat 1barissa ovat myös asiakasystävälliset eli ke-la after work tyyliin viidestä päätyyn asti. Ja sunnuntaina tietysti ammattilaisten ilta.

1Barissa Tampereella on kaksi erillistä huonetta, joissa kummassakin toimiva tiski. Toisella puolella meno on lounge tyylinen. Pöydässä on mukava istuskella ja lueskella juomalistaa kaikessa rauhassa. Toisella puolella isompi tiski ja tanssilattia. Dj soittelee hyvää tanssimusiikkia. Listan drinkit ovat aika perinteisiä cocktaileja höystettynä 1barin muutamilla omilla helmillä. Listalle toivoisin enemmän oikeita makuja kuten tuoreita vadelmia, persikkaa jne. Juomiin käytetään mielestäni liikaa lisäainepyreitä. Palvelu 1barissa oli nimensä veroista eli ykkösluokkaa. Flairtending on kiinteästi osana palvelua ja liikeideaa ja työn ohessa henkilökuntaa kertoo juomista asiakkaille.

Asiakaskunta oli ainakin vappuna hyvin laaja, mutta uskon että pidemmällä aikavälillä ns. kaljan kittaajat jäävät baarista pois. Ja luulen että 1barissa tullaankin panostamaan nimenomaan maksukykyisiin työssäkäyviin nuoriin ihmisiin, jotka ovat valmiita maksamaan alkoholinautinnosta enemmän kuin kaksi euroa. Hintataso barissa onneksi oli pidetty hyvin kohtuullisena, sillä 7e laadukkaasti valmistetusta käsityöstä ei ole paljon. 1barin kannattaisi ehkä kokeilla ottaa listalle joku halpa shampanja laseittain myyntiin. Pyysin shampanjaa mojitooni, mutta se ei harmikseni onnistunut.

Haasteena 1barilla tulee varmaankin olemaan se, että saadaan pidettyä yllä rento helppous, niin ettei baari saa raskauttavaa pintaliitokuppilan leimaa. 1bar on ehdottomasti tervetullut uudistaja Tampereen ravintolakulttuuriin, liikepaikalle, jossa on useita ravintoloita kokeillut siipiään, mutta joutunut syystä tai toisesta sulkemaan. Toivotan onnea ja menestystä!

Valitettavasti en saa blogiini kuvia 1barista teknisistä ongelmista johtuen, mutta kuvia tyylikkäästä baarista kannattaa käydä katsomassa 1bar Tampereen facebook-sivuilta sekä netistä http://www.1bar.fi/

Fiilisbloggaus

Ihan törkeitä työkiireitä.. Ensimäinen viikko takana uudessa raflassa, joten ajatukset on keskittynyt aivan muualle kuin bloggamsiseen. Teen tästä vaan tälläsen lyhyen fiilis päivityksen todistaakseni, että blogi on ja pysyy hengissä. Tänään tuli kutsu kokkimaajoukkeen infotilaisuuteen.. Saa nähdä riittääkö taidot ja voimat lähteä yrittämään mukaan. Myöskin atrian 100 nuorta kokkia koulutuksen toisen work shopin puhuja kattaus näyttää erittäin hyvältä. Jo etukäteen laitan odotuksia Henri Alenin puheelle mediakokkaamista, sekä Anu Hopialle kemian osuudesta.


Kävin muuten tsekkaan 1barin Tampereella ja meininki oli erittäin hyvä! Koitan ottaa joku päivä kameran messiin ja saada aikaan kunnollisen kuva reportaasin paikasta. Tässä vaiheessa en voi sanoa muuta kuin että suosittelen! Seuraan myös tiiviisti elintarvike-alan lakkoa, mutta bloggailen siitä vasta jos on jotain oikeaa sanottavaa.

Noma = 1

Onnea Tanska! Pohjoismaisesti ajetellen Noman nousu sijalta kaksi maailman parhaaksi ravintolaksi The Worlds 50 Best Restaurants- äänestyksessä on erittäin merkittävä asia. Nomaa pidetään porttina pohjoismaisiin makuihin ja puhtaisiin raaka-aineisiin. Rene Redzepin ravintolta on perustettu 2003 ja on pitkään ollut maailman parhaiden ravintoloiden kärkikastissa, mutta nyt pystyi ohittamaan neljä vuotta listan kärjessä olleen El Bullin.

Kolmantena listalla on myös mielenkiintoinen ravintola The Fat Duck, joka on molekyyligastronomia gurun Heston Blumenthalin ravintola. Suosittelen lukijoitani käymään katsomassa http://thebigfatundertaking.wordpress.com/ blogia, jossa hollantilainen ruokabloggari käy läpi Blumenthalin keittokirjan reseptejä.

Myös Suomi oli edustettuna listalla, nimittäin Hans Välimäen Chez Dominique oli listan sijalla 23. Huippu suoritus edelleen ja hyvää jatkoa viime vuoden sijoitukselle 21.

Kokonaisuutena lista löytyy täältä http://www.theworlds50best.com/

Flairtendingiä Jarkko Issukan kanssa

Mulla oli mahdollisuus päästä Mikkelin Bar ´n´ Night Vaakunaan seuraamaan flööraavan baarimikon Jarkko Issukan treenejä. Käytin tottakai tilaisuuden hyväkseni, joten tässä sitä tulee! Flairtendingiä Jarkon kanssa!

FACT Flairtending:
Flairtendingin sai ensimmäisen kerran kunnolla julkisuutta Tom Cruisen Cocktail elokuvan myötä. Flairtending on mukava ajanviete ja harrastus, mutta ennenkaikkea se on tapa tehdä töitä. Suomeen on viime aikoina alkanut nousta flairtendingiin erikoistuneita ravintoloita. Flööriä tehdään monissa yökerhoissa, mutta baareja joissa flairtending on osana liikeideaa on neljä. Helsingin ja Jyväskylän Shakerit sekä Oulun ja Tampereen 1Barit. Jarkko liittyy viikon päästä väliaikaisesti Shakerin riveihin.



Fact Jarkko:
Jarkko on 23vuotias restonomiopiskelija ja baarimikko Mikkelistä. Baarihommia on takana 3vuotta. Tällä hetkellä pullot siis lentää Mikkelin Vaakunassa ja hetken päästä sitten Shakerissa. Kyselin Jarkolta flööristä sekä ravintola äksönistä yleensäkin.

Jukka: Hajooko paljon tavaraa?
Jarkko: Kotona hajoili enemmän.. naapurin mummolta tuli sanomista, nykyään on hyvä kun pääsee tänne duunipaikalle treenaan.

Jukka:Tuleeko tippiä paremmin sillon, kun pullot lentää?
Jarkko:Kyllä joo.. kyllä sen huomaa, että flööraus on uus juttu Mikkelissä. Joskus saa tippiä vaikka ei olisi edes palvellut kyseistä asiakasta. Jotkut vaan antaa, koska homma näyttää niin hienolta.

Jukka: Oon kuullut, että Vaakunas "se yks jätkä heittelee nätisti pulloja" tekeekö tätä Mikkelis kukaan muu?
Jarkko: Tietääkseni vain pari kaveria mun lisäksi. Ongelmana on vielä sekin, että monet ei halua treenata yksin ja kilpailijan baariin ei voi mennä heitteleen.

Jukka: Teidän ravintolapäälikkö tukee toimintaa?
Jarkko: Joo todellakin, täällä loistava mahdollisuus treenata ja firma on hankkinut parit treeni pullotkin

Jukka: Jos meikä haluaa aloittaa flööraamaan niin mitä vaaditaan?
Jarkko: Harjoituspullon. Niitä saa tilattua netistä. Sitten tarvii tilan, missä on hyvä heitellä ja niin ettei hirveesti hajoo tavaraa. Mielikuvitus rajana, mutta ite oon ostanu parit dvd:t mistä pystyy katsoon uusia temppuja.

Jukka: Oon kuullut, että flöörissä kilpaillaan. Kerro niistä?
Jarkko: Joo siis showflairissa kilpaillaan ympäri maailmaa ja Suomessa on parit kisat vuodessa. Kilpailuja järjestää baarit ja alan yritykset esim. maahantuojat tai brändit. Myös baarimestarienliitto järjestää kisoja.

Jukka: Kuka on Suomen paras flööraaja?
Jarkko: Rauno Tiainen, se on voittanu monta kisaa putkeen.


Jukka: Mikäs on Mikkelin ravintolakulttuuri muuten?
Jarkko: Halvalla Hauskaa!

Jukka: Et perustais omaa baaria Mikkeliin?
Jarkko: Joo ei. Ei ainakaan nyt.






Jukka: Mites tulevaisuus?
Jarkko: Koulu loppuun?!? Sitten toivottavasti jonnekin tasokkaaseen baariin hommiin.. Siitä sitten eteenpäin.

Erittäin mielenkiintoinen baari-iltama Vaakunassa. Tästä lähdetään Jarkon kanssa kokeilemaan miltä maistuu rommicola lentävistä laseista! Muistakaa heittää Jarkolle Tippiä tai Sontaa!

Haastattelu: Vuoden nuori kokki Lasse Haapaniemi

Kuva: Martti Kotakorva
Aiemmin jo kerroin, että Lasse voitti Rovaniemellä käydyn vuoden nuori kokki kilpailun. Sain tuoreelta mestarilta tiukat kommentit niin käydystä kisasta, kuin myös ravintola skenen tilanteesta. Mitalin takaa paljastui rento ja erityisen motivoitunut persoona! UUNISSA piinapenkkiin istutin Lassen modernisti sosiaalisen median välityksellä.

25vuotias Lasse on painanut duunia jo viiden vuoden ajan eri ravintoloissa, ja korostaakin työkokemuksen monipuolisuutta reitillä vuoden parhaaksi nuoreksi kokiksi. Viimeisen vuoden verrahan Lasse on keitellyt Näsinneulan huipulla.

Itse kisasta kysyessäni Lasse kertoo, että alkuruoan raaka-aineiden näkeminen aiheutti hienoista paniikkia, mutta siitä kun mentiin eteenpäin alkoi homma sujua. Rauhallisesti ilman paniikkia ja suurempia miettimättä homma sujuu!


Mediassa kilpailua luonnehdittiin erittäin kova tasoiseksi, ja mestari vahvistaa tämän. Muista kisaajista Lasse heittää pelkkää positiivista kommenttia kehuen jengiä mukavasti ja reiluksi.

Jukka: Mites jatkot? Missä? Kestikö monta päivää? Juotiinko kuohuviiniä?
Kisan jälkeen jatkot Rovaniemellä, seuraavana päivänä lähdin Leville kavereita moikkaan.


Kokonaisuudessaan jatkoihin meni tuttuun ravintola tyyliin pari päivää ja kuohuviiniä upposi alalle uskolliseen tyyliin muun juotavan mukana. Kuulostaa siis onnistumiselta.

Kyselin tietysti myös Tampereen vallitsevasta ravintola skenestä. Lasse kuvaa Tampereen meininkä nuorekkaaksi ja ravintola porukkaa kehittymisen haluiseksi. Eteenpäin mennään! Vaikuttaa siis hyvältä. Jäädään odottelemaan uusien huippu raflojen nousua Tampereelle.

Tulevaisuutta Lasse valotti sen verran, että ulkomaille töihin lähtö on ollut haaveissa jo pidemmän aikaa ja suunnitelma toteutuu toivottavasti lähiaikoina. Hyvin on siis pullat uunissa! Omaa ravintolaa ei kuitenkaan olla vielä lähiaikoina aukaisemassa. Harmi sinänsä.

Filee

Uudistelin ulkoasua vaaleampi sävyiseksi ja lisäilin kävijälaskurin. Hauska seurata, että lukeeko blogiani ketkään muut kuin minä itse. Luen omaa blogiani mieluusti, sillä järkipuhetta on kiva lukea! Huikeat 70 sivulatausta ensimmäisen 24h aikana, kun tuo mittari on tuossa rullannut. Lisäsin myös mahdollisuuden antaa Tippiä tai Sontaa, käyttäkää mahdollisuus hyväksi. Kerro mitä mieltä olet blogista. Negatiivistakin palautetta saa antaa. Perinteiseen ravintola tyyliin, luen palautteet naureskelen tiimini(itseni) kanssa niille tuopin ääressä ja avaudun kuinka syvältä kaikki ovat, sitten poistan palautteet.

Mikkelin kauppahallista tuli haettua naudanulkkaria, siiskosen erittäin maukasta tomaattileipää ja oikeaa savukinkkua savumajalta. Niillä siis herkutellaan tänään ja eiköhän se punaviini kuulu perjantaihin ihan yhtä hyvin kuin keskiviikkoonkin!

Kulttuuri-iltapäivä

Suomalainen ruokakulttuuri kertoo paljon erilaisia asioita suomalaisista. Ruokakulttuurimme on saanut paljon vaikutteita ulkomailta, kuten Ruotsista ja Venäjältä eli toisin sanoen ruokakulttuuri on hyvin kiinteästi kytketty historiaan. Suomalaista ruokakulttuuria on vuosien aikana muokannut sodat ja pula-ajat. Mutta ennenkaikkiea mielestäni meidän ruokakulttuuriin on historiassa, sekä nykypäivänä vaikuttanut pohjoinen sijainti ja sen mukana tuomat haasteet ja mahdollisuudet. Suomen talvi on pitkä, joka näkyy siinä, että suomessa säilötään ruokaa monilla tavoilla, esimerkiksi pakastamalla.

Ruokakulttuuri on verrattavissa moniin muihinkin kulttuureihin esim musiikkiin. Ruokakulttuuria jaetaan Suomessa aluettain, kuin myös musiikkikulttuuria. Harva helsinkiläinen kuuntelee saamelaista folkrock musiikkia, muulloin kuin tarvitessaan hieman vaihtelua arkeen. Mutta eipä mustamakkarakaan kelpaa arkiruokana monellekkaan savolaiselle.

Suomi jaetaan myös alueittain ruokakulttuureihin, kuten itäiseen tai läntiseen alueeseen. Länsi-suomessa syödään enemmän keittoruokia, kun itä-suomessa liharuoalla on enemmän sijaa.

Itse haluan esittää mielipiteen suomalaisen ruokakultturin jakamisesta karkeasti kolmeen osaan. Pika- ja einesruokien kannattajat, jotka haluavat käyttää mahdollisimman vähän aikaa ruoan laittamiseen. Tämä ryhmä ei välttämättä arvosta ruoassa kotimaisuutta eikä kulinaarisia makuja. Tärkeintä on saada ihmisen perustarve eli ruokailu vain suoritettua. Myöskään he eivät juurikaan ajattele ruoan terveellisyyttä.

Toisena ryhmänä pidän perinteisen suomalaisen kotiruoan kannattajia, jotka ostavat halpoja raaka-aineita juurikaan välittämättä niiden kotimaisuusasteesta. Ruoka kuitenkin valmistetaan kotona ja monesti myös syödään rauhassa perheen kesken. Ruoka on pääsääntöisesti pikaruokaa terveellisempää ja monipuolisempaa.

Viimeisenä ruokakulttuurin osana pidän kulttuurin edistäjiä, jotka tukevat valinnoilaan suomalaista kulttuuria. He syövät silloin tällöin suomalaisissa huippuravintoloissa, joita on useita. He monesti jopa hifistelevät makujen kanssa ja ovat valmiita käyttämään rahaa sekä aikaa ruokaan. Kotona heidän ruokatuotteiden kotimaisuusaste on suuri. Ruokakulttuurin edistäjät myös mielellään ruokailevat yksityisten omistamissa ravintoloissa ja välttelevät ketjupaikkoja, he myös ostavat tuotteita pieniltä paikallisilta tuottajilta esim torilta.

Monet ihmiset tietysti kuuluvat joskus, jopa kaikkiin esittämiini ryhmiin, eikä niistä mikään ole varsinaisesti toista ryhmää huonompi tai parempi. On ihmisen oma valinta, että mitä ruoalta haluaa. Itse kuitenkin pyrin mahdollisimman usein kuulumaan kulttuurin edistäjiin, siitä kertoo esimerkiksi se, että jääkaappini tuotteista lähes kaikki oli tätä tekstiä kirjoittaessani kotimaisia. Kaikki hevi- ja lihatuotteet olivat kotimaisia. Ulkomailla tuottettuja aineita olivat lähinnä mausteet kuten ketsuppi. Kevät tulee ja tarjolla on hienoja suomalaisia raaka-aineita. Tee oma valintasi, millä haluat mahasi täyttää!

Vuoden nuori kokki on Lasse Haapaniemi

Lasse Haapaniemi voitti Rovaniemen ammattiopistolla käydyn Chaîne des Rôtisseurs- järjestön skaban! Tampereen voutikuntaa edustanut Lasse on näsinneulan kokki. Joten jos kentällä on puhuttu näsinneulan tason mahdollisesta laskusta, niin Lasse hetti sitten vähän vettä tulisille hiilille. Näyttää näsinneulassa olevan ammattitaitoista nuorta voimaa hellan ääressä! Lasse edustaa Suomea ensi syksynä Helsingissä käytävässä kansainvälisessä nuori kokki mittelössä. Joten toivotellaan Lasselle hyviä soppia myös sinne!

Lassen menu:
Mintulla maustettu kuningasrapuceviche, friteerattu poronkateenkorvarillette, perunasalaattia, punajuuristruudeli ja tillimajoneesia.

Sienillä ja sipulilla täytetty entrecôte ja entrecôtemureke, palsternakka-selleripyree, pähkinäinen perunakakku, tomaatti-paprikasalaatti ja valkosipulikastike

Vaniljabavaroise, suklaakakkua, sitrusgranitea, appelsiinisalaattia, balsamico- ja karpalosiirappia.

Kolmen kärjen kisassa muodostivat Lassen takana Aapo Pulkkinen Ravintola vesilinnasta, sekä Antti Tuononen Kultaisesta porosta.

Lisää kilpailusta ja kuvat Lassen annoksista http://www.rotisseurs.fi/?x103997=178998

RESTO 2010

Luotsien hyvät tyypit-joukkue. www.resto.fi

TÄÄLTÄ TULEE HAUKI! Restokisat on järjestetty ensimmäisen kerran Turussa yhdeksän vuotta sitten. Ensi vuonna ympyrä sulkeutuu, kun kisat palaavat Turkuun. Järjestäjillä on ainakin paineita, sillä puoluueettomana tarkkailijana seurasin Mikkelin kisojen hyvin sujuneita järjestelyitä 15-16.4 infopisteen narikasta. Alunpitäen restokisat pidettiin restonomi koulutuksen näkyvyyden lisäämiseksi ja näyttäisi kisoista yhdeksän vuoden aikana muodostuneen melkoinen spektaakkeli.

Oma osuuteni kisojen järjestelytoimikunnassa oli vähintääkin mitätön, tai synonyymiltaan turha. Meidän verkkoviestinnän kurssi oli valittu ylläpitämään kisojen liikkuvia asioita ja olihan viiden opintopisteen eteen tehtävä paljon töitä. Istuin siis restokisojen aikanan 18tuntia narikassa. Toisaalta tämä oli hyvä, pääsin seuraamaan sivusta meininkiä ja nyt tulee sitten viiltävää analyysia toimminnasta! Kisoihin valmistauduttiin Mikkelissä huolella. Ruokatiimi alkoi hankkia sponssi tavarana syötävää tapahtumaa varten jo alkuvuodesta ja kyllähän työ tuotti tulosta. Ruokaa oli paljon ja se oli maukasta.

Itse avajaispäivän aamuna olin vastaanottamassa joukkueita infopisteellä ja jännitys etenkin kilpailijoissa oli selvästi havaittavissa. Avajaisissa esiteltiin jokaisen joukkueen esittelyvideo, joihin oli selvästi jälleen kerran nähty vaivaa. Juontajat heitteli pahoja kysymyksiä kilpailijoille, esimerkiksi Kari Tapion suosiosta. Ensimmäinen kilpailutehtävä oli lomakylän toiminnan kehittäminen, aikaa tehtävään annettiin kaksi tuntia, jonka jälkeen viiden minuutin esittely tuomaristolle. Tehtävässä oli maksimipisteet 40 ja viidestä eri arvostelu osuudesta irtosi 5-10 pistettä.

Toinen kilpialutehtävä oli sosiaalinen media palveluyrityksen markkinointiviestinnän työkaluna. Jälleen 40 pistettä maksimi ja neljästä eri arvioitavasta kohdasta 10 pongoa jokaisesta. Tehtävä esiteltiin tuomaristolle englanniksi. Kolmastehtävä oli suunnitella ravintola järvi-savolle uusi liikeidea. Tästäkin tehtävästä maksipisteet 40. Tehtävää kolme pidettiin tietääkseni etukäteen hankalimpana.Niinkuin tehtävistä näkyy niin kyseessä ei ollut mikään kokki kilpailu. Tehtävät painottuvat todella paljon matkailuun ja markkinointiin.

Resto 2010 voittjan tittelillä kruunattiin Kajaanin amk joukkueella Outi Kauppinen, Laura Leskinen, Tuomas Huttunen ja Hannu Karstu. Toiseksi tuli Rovaniemi ja kolmanneksi Turku. Hienoa, että pohjois-suomen pienehköt amk:t jyräsivät tänä vuonna!

Suurinta kritiikkiä järjestelyiden osalta korviini kantautui odottelusta, jota joukkueet joutuivat harrastamaan kovin paljon sillä välin, kun toiset joukkueet purkivat tehtäviä tuomaristolle. Minä näin tämän odottelun mikpolin aulassa toisaalta ihan positiivisena asiana, kilpailijoilla oli aikaa tutustua toisiin ja verkostoitua sekä luoda kontakteja. Itsekkin kiertelin joukkueita läpi ja vaihtelemassa kuulumisia luotsin sekä kilpailijoiden kanssa.

Torstai-iltana oli järjestetty ruokailu ja pientä ohjelmaa pub päämäjalle. Ruoka oli mukavaa pubi ruokaa, eli kana-mozzarellapastaa joka tuntui maistuvan. Muutamat rohkeat kilpailijat vetivät restonomi teeman mukaisesti viinaa aamuun asti, mutta siitä huolimatta kaikki joukkueet olivat perjantai aamunan pirteinä paikalla aloittamassa kolmatta tehtävää. Perjantai-illan gaalaan minulle ei irronnut osallistumis mahdollisuutta, joten jätän sen nyt sitten tästä analyysista valitettavasti pois. Viinejä kehuttiin ja kyllähän mikaelissa ruokaa osataan laittaa. Jatkot vedettiin tyylikkäästi iltapuvut päällä Mikkelin bar ´n´ night vaakunassa aamuun asti. Kaikin puolin kisoista ja kisajärjestelyistä jäi hyvä tuntuma. Itse painoin väsymättä duunia kisojen eteen narikassa! Ensi vuonna sitten Turku! Oma bloginihan on tälläinen harrastelija blogi, joten käykää tsekkaamassa www.resto.fi sivuilta kuvia ja virallista resto blogia.

Thai Na Khon

(kuva: http://www.thainakhon.fi)
Ensimmäisessä postauksessani lupasin tehdä ravintola arvosteluita blogiini ja koska tällä hetkellä suomalaisen ruokakulttuurin ääretön dissaaminen on muodissa(http://www.uusisuomi.fi/nakokulmat/jaritervo/ruoan-kehitysmaa) valitsen ensimmäiseksi arvioitavaksti ravintolaksi Tampereen Hämeenkadulla sijaitsevan Thai Na Khon.

Kävin Thaikussa ruokailemassa hieman ennen pääsiäistä hyvän ystäväni kanssa. Kauempaa kadulta katsottaessa ravintola ei näytä kovin vetovoimaiselta, mutta käsitykseni alkoi muuttua heti kun pysähdyin erittäin koristeellisen "näyteikkunan" eteen lukemaan raameissa ollutta ruokalistaa. Paikka tuntui houkuttelevalta. Astuimme arvioni mukaan noin 60 paikkaiseen ravintolaan sisään ja meidät huomattiin heti. Thaimaalaainen herrasmies ohjasi meidät mukavaan kahden hengen ikkuna pöyttään ja olin jo tässä vaiheessa suorastaan innoissani ravintolasta. Yleisilme ravintolassa on hyvin arvokas ja huokuu Thaimaalaista rauhallisuutta. Aika pysähtyi kun istuin pöytään ja aloin selaamaan melko laajaa ruokalistaa. Alkuun otin kevätkääryleen, joka oli hyvin tehty ja maistui juuri siltä kuin kevätkääryleen pitääkin. Hyvä rakenne ja maku. Pääruokana söin paistettua kanaa valkosipulin ja pippurin kera. Pääruoka oli erittäin mahtava valkosipuli ei ampunut todellakaan yli vaan täydensi mahtavasti pippurin tulisuutta. Riisiä annoksen kanssa tarjoiltiin runsaasti.

Hinnat ravintolassa on kohdallaan esimerkiksi 3 ruokalajin päivällinen maksaa vain 22.50e mikä on tietysti erittäin hyvä hinta. Listalle toivoisin jotain hieman pidempää maistelu menua, jolloin saisi kattavamman kuvan ravintolan tarjonnasta.

Harmikseni erittäin hyvän ravintola kokemukseni oli pilata toisella puolella ravintolaa meuhkanneen juontaja + poliitikko pariskunnan pöytäseurue. Voi olla, että jotain ravintolan asiakasta kiinnostaa minkä laatuinen paska naapuripöydän kersan housussa on, mutta minua se ei kiinnosta. Tästä en tietenkään ravintolaa syytä, vaikka hetken kyllä mietin, että olisin pyytänyt tarjoilijaa asiallisesti huomauttamaan seuruetta erittäin häiritsevästä käytöksestä.

Ensi kerralla menen ravintolaan illastamaan pidemmän kaavan mukaan, niin että saan kunnolla tuntumaa myös olut ja viini valikoimaan. Palvelulle plussa, ruoalle plussa ja miljöölle plussa. Ehdottomasti Tampere tarvitsee tälläistä ravintolaa, joten ottamatta sen paremmin kantaa internetissä vellovaan maahanmuuttokeskusteluun toivotan Thai Na Khon tervetulleeksi. Vierailkaa thaikun laadukkailla nettisivuilla http://www.thainakhon.fi

Kippis!

Jukka

Munajuttuja

Parin punaviinin makuisen päivän jälkeen taas hyvä aika laittaa tekstiä blogiin. Niinkuin edellisessä postauksessa hehkutin Anu Hopian ja Arto Rastaan munashow teki vaikutuksen gastrossa, niinpä päädyin itsekkin testaamaan reseptejä.

Ensimmäinen testi oli 68asteen muna. Lämmitin veden induktiolla 70asteeseen, säädin, härväsin ja hämmensin digitaalimittarin kanssa niin että lähtölämpötilan ainakin uskoisin olleen melko tarkka 69astetta. Kattilan laitoin munien kanssa esilämmitettyyn uuniin 68asteeseen ja tarkkailin veden lämpötilaa koko 45minuutin keittelyn aikana. Koulun keittiössä sattui olemaan vapaana tuolloin vaan ikuisuuden vanha uuni, jossa ei ole digitaalista lämpötilan säätöä joten jouduin vähintään 10 minuutin välein tarkistamaan veden lämmön. Puolen tunnin kohdalla veden lämpötila olikin pudonnut alle 68asteen, joten lisäsin kattilaan hieman kiehuvaa vettä, jolloin sain lämmön nousemaan taas sopivaksi. En usko, että kuuman veden lisäämisellä oli juurikaan merkitystä lopputuloksen kanssa. Keittelin yhteensä neljä munaa ja mielestäni onnistuin ensimmäiseksi kokeilukerraksi yllätävänkin hyvin. Keltuainen oli rakenteeltaan muovailuvahamainen ja valkuainen nestettä, joka paistoin voissa. Keltuaisesta en saanut kuitenkaan aivan yhtä kullan väristä ja pyöreätä palloa, mitä Artolla oli demossa. Makua annoin suolalla ja santa marian chili-lime mausteseoksella. Kuvat Anun ja Arton tuotoksista, sekä alkuperäiset reseptit molekyyligastronomia.fi

Toisena testinä tein kevään kunniaksi joulun makuisen vaquelin. Maustoin valkuaisvaahtoa glögillä ja annoin hieman väriä elintarvikeväreillä. Koristeluun fariinisokeria ja kanelitanko. Käytössä ei ollut sifonia, joten vaahdotin munanvalkuaisen, glögin ja sokerin sähkövatkaimella, lisäsin pienen tipan väriä ja lusikoin cocktail-lasiin. Kypsennys 12sekuntia sulatusteholla riitti tuottamaan vaahtokarkkimaisen rakenteen ja sai myöskin vaahdon kohoamaan reilusti. Lopputulos oli kohtalainen, sillä rakenteeltaan ja suutuntumalta vaquelini oli ihan hyvä, maku ei toiminut näin keväällä, mutta tarkoituksenani olikin vain testata reseptiä. Pohdin että tarjoaisin vaquelia cocktail tilaisuudessa mahdollisesti jonkin keksin päältä, mikäli saan reseptin toimimaan kunnolla.

Kokonaisuutena mielenkiintoinen iltapäivä opetuskeitttiöllä ja erittäin hyvä syy skipata saksan opiskelut. Jään tästä hiomaan reseptejä ja alkuviikosta Helsinkiin tsekkailemaan Atrian 100nuorta kokkia meininkiä. Tuossa sivussa tuli katseltua ylen dokkarit ravintola Roudasta ja Nomasta.Jos missasit niin suosittelen kaivamaan esimerkiksi ylen arenasta dokkarit ja katselemaan. Maailmanluokan meininkiä, i guess.

-Jukka

Gastro-messut analyysi

Gastro-messuilla kävin katselemassa HoReCa meininkiä keskiviikkona 17.3. Aamupäivällä meno oli vielä odottava ja paikkoja kasailtiin vielä pystyyn. Homma lähti todenteolla käyntiin siinä 11 pintaan, kun Eero-Pekka Rislakki www.viisitahtea.fi lehdestä alkoi julkistaa vuoden parhaita ravintoloita viidestäkymmenestä parempaan suuntaan. Hienoa oli esimerkiksi Tertin Kartanon nousu listalle. Tertissä on tehty pitkäjänteisesti työtä ja hyvää ruokaa oman tilan raaka-aineista. Odottelinkin Terttiä listalle, mutta en silti aivan 25 parhaan ravintolan joukkoon Suomessa, mutta oli aika saada etelä-savolainen ravintola listalle Holvin pudottua sieltä viime vuonna. Ikävää oli huomata itselleni rakkaan kaupungin Tampereen romahdus 50 parhaan ravintolan listalla kauaksi kärjestä. Arto Rastaan luotsaama Hella&Huone lienee ansaitusti Tampereen ykkönen, sillä onhan Näsinneulan tason laskusta puhuttu jo pidemmän aikaa. Harmi oli myös Gastonen putoaminen kokonaan pois listalta. Illalliseni Gastonessa pari viikkoa sitten oli maistuva. Kokonaisena paahdettu puna-ahven oli maukas ja hauska annos. Odotin Gastonen säilyvän listalla. Listan kärki oli odotettu ja super suuri ISO KÄSI Farangille(6.) ja Luomolle(7.)!

Parhaiden ravintoloiden tsekkailun jälkeen jatkoin kilpailu keittiölle kyttäämään nuorten kokkien Tabasco sponssi kisaa. Harmikseni en kilpailun tuloksiin ole vielä internetissä törmännyt, joten jos minulla on lukija(?) ja vielä sattuu tulokset jostain löytämään laitahan ihmeessä linkkiä kommenttiin niin saadaan kunnia sen ansaitseville. Mielestäni kisan parhautta esitti kilpailija numero kaksi, jonka nimeä en harmikseni muista juuri tulosten puuttumisen takia. Lautasella komeili parit herkullisen näköiset pyreet ja hyvän näköisesti paistettu kana. Hieman ihmettelin joitakin suorituksia, coleslaw salaatti ei milestäni kuulu kilpailu annokseen.

EDIT 21.4 Noniin, pitkän kaipailun jälkeen, joku teistä lukijoista tulokset minulle laittoi. Kiitos siitä. Ja kyllähen ne netistäkin nyt jo löytyi, mutta asia ollut unohduksissa gastron jälkeen. Voittaja siis, myös oma suosikkini, Jukka Pomell. Otin Jukalta nopeet kommentit mitä lautaselta löytyi elikkä annos oli pariloitu + tabascoglaseerattu kananrinta, maissipyre,kanarilette,bataattikiekko,semitomaatteja sekä tabasco-bbq-kastike. Analyysina häitän, että hyvin on oltu hajulla muodista kotimaassa ja maailmalla. Annos näytti hienolta ja epäilemättä myös maistui siltä. Ei muutakun hyvää reissua Jukalla palkintomatkan myötä elokuussaa jenkkilän Lousianaan tabascoviljelmille! Toiseksi kilpailussa itsensä keitteli Bo Reuter ja kolmanneksi Tuomas Tarna. Good job guys!



Messujen keskiviikkopäivän parasta antia tarjosivat ehdottomasta Professori Anu Hopia, sekä Mestari Arto Rastas muna-showlaan. Tämän postauksen kuvassa on Arton munahässäkkä eli jälkkäri. Munanvalkuaiset, sokeri, mehut ja ilokaasut sifoniin. Töräys. 10sekuntia mikrossa sulatusteholla. Koristeeksi marenkia. Avót! Ja katteet kuntoon- jäliruoka on valmis. Arton demot täydensi hyvin Anun teoreettista osuutta.

Vielä juuri ennen kotiin lähtöä ehdin maistelemaan Farangi Mestarin Tomi Björckin thaikku possua. Maistua ja muutamat sanat ehdittiin vaihtelemaan. Erittäin paljon vaan menestystä Farangiin ja menkää ihmiset syömään, teen sen itsekin heti kun vain mahdollista.

Punaviinilammas

Hyvää päivää ystävät. Laskiainen ja ystävänpäivä on täynnä pulla ja torttu reseptejä, joten lataan ruutuun lihaisan lampaanfilee pihvin ohjeen. Uuniperuna on tottakai valmistettu rosamundasta, maustamalla halkaistuja perunoita öljyllä, sekä sitruunamehulla. Lämpiminä kasviksina tarjoan kesäkurpitsaa, tomaattia ja paprikaa maustettuna suolalla, mustapippurilla sekä tuoreella basilikalla. Lampaansisäfileet paistoin uunissa 225 astetta ja noin kahdeksan minuuttia, kääntäen lihat puolessa välissä. Lihojen paistamisessa käytin grillauslevyä, joka on uusi ystäväni silloin kun pihviä ei halua pannulla paistaa. Grillauslevy on aina syytä esilämmittää uunissa kuumaksi!

Lampaan kera on tuo hieman erikoisen värinen kirkas punaviinikastike. Kosautin kuuman kattilan pohjaan nuorta chileläistä viiniä pari desiä, lisäsin lorauksen vettä ja mausteeksi suolaa, pippuria ja tuoretta timjamia. Lopuksi keittelin hyvin yksinkertaisista raaka-aineista kyhättyä kastiketta kiinni maizzenalla ja muokkasin sokerilla mauon kohdillen. Ystävät tykkäsivät. :)

Uunissa blogin aloitus

Blogi hakee vielä oikeaa ulkoasua ja linjaansa, samalla tavalla kuin linjaansa hakee myös blogin kirjoittaja. Ehkä juuri siinä on syy tämän blogiin avaamiseenkin. Tällä blogilla en aio kilpailla muiden ruokablogien kanssa, vaikka ruoka-aiheen ympärille blogin luonkin. Aion pohtia omaa elämääni ja omaa suhdetta ammattiini. Ruotia ajatuksiani ruoasta, viinistä, ravintoloista ja kaikesta muusta mitä mieleen sattuu juolahtamaan. Samalla arvoisat lukijat pääsette hyppäämään mukaan minun vauhdikkaaseen elämän rytmiini. Äiti jos luet blogiani, niin luet sitä omalla vastuullasi.

Olen toisen vuoden restonomiopiskelija ammattikorkeakoulusta. Suhteeni ravintola-alaan ja kotikokkaamiseen johtaa lapsuuteen, isäni on ollut ammatiltaan kokki ja pienestä lähtien olen isän kanssa ollut maustamassa kastikkeita. Lukio aikana päädyin kesätöihin paha maineiseen liikennemyymälä konseptiin, jota myöhemmin olen arvostellut paljonkin. Toisaalta löydän kyllä kyseisestä peukkubaarista paljon hyvääkin sanottavaa, en vain kehtaa sitä sanoa ääneen. Sittemmin taso on noussut niin, että harjoittelu sujui fine diningin parissa, jonka jälkeen jatkoin keittiövastaavaksi erään yöpymiskeskuksen ravintolaan. Tällä hetkellä aikaa kuluu koulun penkillä opintopisteitä haalien ja ensi kesän työpaikkaa varmistellessa. Mahdollisesti blogin edetessä valotan enemmänkin itsestäni ja historiastani, mutta en pidä sitä tällä hetkellä oleellisena blogin suhteen.

Nyt sitten vain pulla uuniin!