Noma = 1

Onnea Tanska! Pohjoismaisesti ajetellen Noman nousu sijalta kaksi maailman parhaaksi ravintolaksi The Worlds 50 Best Restaurants- äänestyksessä on erittäin merkittävä asia. Nomaa pidetään porttina pohjoismaisiin makuihin ja puhtaisiin raaka-aineisiin. Rene Redzepin ravintolta on perustettu 2003 ja on pitkään ollut maailman parhaiden ravintoloiden kärkikastissa, mutta nyt pystyi ohittamaan neljä vuotta listan kärjessä olleen El Bullin.

Kolmantena listalla on myös mielenkiintoinen ravintola The Fat Duck, joka on molekyyligastronomia gurun Heston Blumenthalin ravintola. Suosittelen lukijoitani käymään katsomassa http://thebigfatundertaking.wordpress.com/ blogia, jossa hollantilainen ruokabloggari käy läpi Blumenthalin keittokirjan reseptejä.

Myös Suomi oli edustettuna listalla, nimittäin Hans Välimäen Chez Dominique oli listan sijalla 23. Huippu suoritus edelleen ja hyvää jatkoa viime vuoden sijoitukselle 21.

Kokonaisuutena lista löytyy täältä http://www.theworlds50best.com/

Flairtendingiä Jarkko Issukan kanssa

Mulla oli mahdollisuus päästä Mikkelin Bar ´n´ Night Vaakunaan seuraamaan flööraavan baarimikon Jarkko Issukan treenejä. Käytin tottakai tilaisuuden hyväkseni, joten tässä sitä tulee! Flairtendingiä Jarkon kanssa!

FACT Flairtending:
Flairtendingin sai ensimmäisen kerran kunnolla julkisuutta Tom Cruisen Cocktail elokuvan myötä. Flairtending on mukava ajanviete ja harrastus, mutta ennenkaikkea se on tapa tehdä töitä. Suomeen on viime aikoina alkanut nousta flairtendingiin erikoistuneita ravintoloita. Flööriä tehdään monissa yökerhoissa, mutta baareja joissa flairtending on osana liikeideaa on neljä. Helsingin ja Jyväskylän Shakerit sekä Oulun ja Tampereen 1Barit. Jarkko liittyy viikon päästä väliaikaisesti Shakerin riveihin.



Fact Jarkko:
Jarkko on 23vuotias restonomiopiskelija ja baarimikko Mikkelistä. Baarihommia on takana 3vuotta. Tällä hetkellä pullot siis lentää Mikkelin Vaakunassa ja hetken päästä sitten Shakerissa. Kyselin Jarkolta flööristä sekä ravintola äksönistä yleensäkin.

Jukka: Hajooko paljon tavaraa?
Jarkko: Kotona hajoili enemmän.. naapurin mummolta tuli sanomista, nykyään on hyvä kun pääsee tänne duunipaikalle treenaan.

Jukka:Tuleeko tippiä paremmin sillon, kun pullot lentää?
Jarkko:Kyllä joo.. kyllä sen huomaa, että flööraus on uus juttu Mikkelissä. Joskus saa tippiä vaikka ei olisi edes palvellut kyseistä asiakasta. Jotkut vaan antaa, koska homma näyttää niin hienolta.

Jukka: Oon kuullut, että Vaakunas "se yks jätkä heittelee nätisti pulloja" tekeekö tätä Mikkelis kukaan muu?
Jarkko: Tietääkseni vain pari kaveria mun lisäksi. Ongelmana on vielä sekin, että monet ei halua treenata yksin ja kilpailijan baariin ei voi mennä heitteleen.

Jukka: Teidän ravintolapäälikkö tukee toimintaa?
Jarkko: Joo todellakin, täällä loistava mahdollisuus treenata ja firma on hankkinut parit treeni pullotkin

Jukka: Jos meikä haluaa aloittaa flööraamaan niin mitä vaaditaan?
Jarkko: Harjoituspullon. Niitä saa tilattua netistä. Sitten tarvii tilan, missä on hyvä heitellä ja niin ettei hirveesti hajoo tavaraa. Mielikuvitus rajana, mutta ite oon ostanu parit dvd:t mistä pystyy katsoon uusia temppuja.

Jukka: Oon kuullut, että flöörissä kilpaillaan. Kerro niistä?
Jarkko: Joo siis showflairissa kilpaillaan ympäri maailmaa ja Suomessa on parit kisat vuodessa. Kilpailuja järjestää baarit ja alan yritykset esim. maahantuojat tai brändit. Myös baarimestarienliitto järjestää kisoja.

Jukka: Kuka on Suomen paras flööraaja?
Jarkko: Rauno Tiainen, se on voittanu monta kisaa putkeen.


Jukka: Mikäs on Mikkelin ravintolakulttuuri muuten?
Jarkko: Halvalla Hauskaa!

Jukka: Et perustais omaa baaria Mikkeliin?
Jarkko: Joo ei. Ei ainakaan nyt.






Jukka: Mites tulevaisuus?
Jarkko: Koulu loppuun?!? Sitten toivottavasti jonnekin tasokkaaseen baariin hommiin.. Siitä sitten eteenpäin.

Erittäin mielenkiintoinen baari-iltama Vaakunassa. Tästä lähdetään Jarkon kanssa kokeilemaan miltä maistuu rommicola lentävistä laseista! Muistakaa heittää Jarkolle Tippiä tai Sontaa!

Haastattelu: Vuoden nuori kokki Lasse Haapaniemi

Kuva: Martti Kotakorva
Aiemmin jo kerroin, että Lasse voitti Rovaniemellä käydyn vuoden nuori kokki kilpailun. Sain tuoreelta mestarilta tiukat kommentit niin käydystä kisasta, kuin myös ravintola skenen tilanteesta. Mitalin takaa paljastui rento ja erityisen motivoitunut persoona! UUNISSA piinapenkkiin istutin Lassen modernisti sosiaalisen median välityksellä.

25vuotias Lasse on painanut duunia jo viiden vuoden ajan eri ravintoloissa, ja korostaakin työkokemuksen monipuolisuutta reitillä vuoden parhaaksi nuoreksi kokiksi. Viimeisen vuoden verrahan Lasse on keitellyt Näsinneulan huipulla.

Itse kisasta kysyessäni Lasse kertoo, että alkuruoan raaka-aineiden näkeminen aiheutti hienoista paniikkia, mutta siitä kun mentiin eteenpäin alkoi homma sujua. Rauhallisesti ilman paniikkia ja suurempia miettimättä homma sujuu!


Mediassa kilpailua luonnehdittiin erittäin kova tasoiseksi, ja mestari vahvistaa tämän. Muista kisaajista Lasse heittää pelkkää positiivista kommenttia kehuen jengiä mukavasti ja reiluksi.

Jukka: Mites jatkot? Missä? Kestikö monta päivää? Juotiinko kuohuviiniä?
Kisan jälkeen jatkot Rovaniemellä, seuraavana päivänä lähdin Leville kavereita moikkaan.


Kokonaisuudessaan jatkoihin meni tuttuun ravintola tyyliin pari päivää ja kuohuviiniä upposi alalle uskolliseen tyyliin muun juotavan mukana. Kuulostaa siis onnistumiselta.

Kyselin tietysti myös Tampereen vallitsevasta ravintola skenestä. Lasse kuvaa Tampereen meininkä nuorekkaaksi ja ravintola porukkaa kehittymisen haluiseksi. Eteenpäin mennään! Vaikuttaa siis hyvältä. Jäädään odottelemaan uusien huippu raflojen nousua Tampereelle.

Tulevaisuutta Lasse valotti sen verran, että ulkomaille töihin lähtö on ollut haaveissa jo pidemmän aikaa ja suunnitelma toteutuu toivottavasti lähiaikoina. Hyvin on siis pullat uunissa! Omaa ravintolaa ei kuitenkaan olla vielä lähiaikoina aukaisemassa. Harmi sinänsä.

Filee

Uudistelin ulkoasua vaaleampi sävyiseksi ja lisäilin kävijälaskurin. Hauska seurata, että lukeeko blogiani ketkään muut kuin minä itse. Luen omaa blogiani mieluusti, sillä järkipuhetta on kiva lukea! Huikeat 70 sivulatausta ensimmäisen 24h aikana, kun tuo mittari on tuossa rullannut. Lisäsin myös mahdollisuuden antaa Tippiä tai Sontaa, käyttäkää mahdollisuus hyväksi. Kerro mitä mieltä olet blogista. Negatiivistakin palautetta saa antaa. Perinteiseen ravintola tyyliin, luen palautteet naureskelen tiimini(itseni) kanssa niille tuopin ääressä ja avaudun kuinka syvältä kaikki ovat, sitten poistan palautteet.

Mikkelin kauppahallista tuli haettua naudanulkkaria, siiskosen erittäin maukasta tomaattileipää ja oikeaa savukinkkua savumajalta. Niillä siis herkutellaan tänään ja eiköhän se punaviini kuulu perjantaihin ihan yhtä hyvin kuin keskiviikkoonkin!

Kulttuuri-iltapäivä

Suomalainen ruokakulttuuri kertoo paljon erilaisia asioita suomalaisista. Ruokakulttuurimme on saanut paljon vaikutteita ulkomailta, kuten Ruotsista ja Venäjältä eli toisin sanoen ruokakulttuuri on hyvin kiinteästi kytketty historiaan. Suomalaista ruokakulttuuria on vuosien aikana muokannut sodat ja pula-ajat. Mutta ennenkaikkiea mielestäni meidän ruokakulttuuriin on historiassa, sekä nykypäivänä vaikuttanut pohjoinen sijainti ja sen mukana tuomat haasteet ja mahdollisuudet. Suomen talvi on pitkä, joka näkyy siinä, että suomessa säilötään ruokaa monilla tavoilla, esimerkiksi pakastamalla.

Ruokakulttuuri on verrattavissa moniin muihinkin kulttuureihin esim musiikkiin. Ruokakulttuuria jaetaan Suomessa aluettain, kuin myös musiikkikulttuuria. Harva helsinkiläinen kuuntelee saamelaista folkrock musiikkia, muulloin kuin tarvitessaan hieman vaihtelua arkeen. Mutta eipä mustamakkarakaan kelpaa arkiruokana monellekkaan savolaiselle.

Suomi jaetaan myös alueittain ruokakulttuureihin, kuten itäiseen tai läntiseen alueeseen. Länsi-suomessa syödään enemmän keittoruokia, kun itä-suomessa liharuoalla on enemmän sijaa.

Itse haluan esittää mielipiteen suomalaisen ruokakultturin jakamisesta karkeasti kolmeen osaan. Pika- ja einesruokien kannattajat, jotka haluavat käyttää mahdollisimman vähän aikaa ruoan laittamiseen. Tämä ryhmä ei välttämättä arvosta ruoassa kotimaisuutta eikä kulinaarisia makuja. Tärkeintä on saada ihmisen perustarve eli ruokailu vain suoritettua. Myöskään he eivät juurikaan ajattele ruoan terveellisyyttä.

Toisena ryhmänä pidän perinteisen suomalaisen kotiruoan kannattajia, jotka ostavat halpoja raaka-aineita juurikaan välittämättä niiden kotimaisuusasteesta. Ruoka kuitenkin valmistetaan kotona ja monesti myös syödään rauhassa perheen kesken. Ruoka on pääsääntöisesti pikaruokaa terveellisempää ja monipuolisempaa.

Viimeisenä ruokakulttuurin osana pidän kulttuurin edistäjiä, jotka tukevat valinnoilaan suomalaista kulttuuria. He syövät silloin tällöin suomalaisissa huippuravintoloissa, joita on useita. He monesti jopa hifistelevät makujen kanssa ja ovat valmiita käyttämään rahaa sekä aikaa ruokaan. Kotona heidän ruokatuotteiden kotimaisuusaste on suuri. Ruokakulttuurin edistäjät myös mielellään ruokailevat yksityisten omistamissa ravintoloissa ja välttelevät ketjupaikkoja, he myös ostavat tuotteita pieniltä paikallisilta tuottajilta esim torilta.

Monet ihmiset tietysti kuuluvat joskus, jopa kaikkiin esittämiini ryhmiin, eikä niistä mikään ole varsinaisesti toista ryhmää huonompi tai parempi. On ihmisen oma valinta, että mitä ruoalta haluaa. Itse kuitenkin pyrin mahdollisimman usein kuulumaan kulttuurin edistäjiin, siitä kertoo esimerkiksi se, että jääkaappini tuotteista lähes kaikki oli tätä tekstiä kirjoittaessani kotimaisia. Kaikki hevi- ja lihatuotteet olivat kotimaisia. Ulkomailla tuottettuja aineita olivat lähinnä mausteet kuten ketsuppi. Kevät tulee ja tarjolla on hienoja suomalaisia raaka-aineita. Tee oma valintasi, millä haluat mahasi täyttää!

Vuoden nuori kokki on Lasse Haapaniemi

Lasse Haapaniemi voitti Rovaniemen ammattiopistolla käydyn Chaîne des Rôtisseurs- järjestön skaban! Tampereen voutikuntaa edustanut Lasse on näsinneulan kokki. Joten jos kentällä on puhuttu näsinneulan tason mahdollisesta laskusta, niin Lasse hetti sitten vähän vettä tulisille hiilille. Näyttää näsinneulassa olevan ammattitaitoista nuorta voimaa hellan ääressä! Lasse edustaa Suomea ensi syksynä Helsingissä käytävässä kansainvälisessä nuori kokki mittelössä. Joten toivotellaan Lasselle hyviä soppia myös sinne!

Lassen menu:
Mintulla maustettu kuningasrapuceviche, friteerattu poronkateenkorvarillette, perunasalaattia, punajuuristruudeli ja tillimajoneesia.

Sienillä ja sipulilla täytetty entrecôte ja entrecôtemureke, palsternakka-selleripyree, pähkinäinen perunakakku, tomaatti-paprikasalaatti ja valkosipulikastike

Vaniljabavaroise, suklaakakkua, sitrusgranitea, appelsiinisalaattia, balsamico- ja karpalosiirappia.

Kolmen kärjen kisassa muodostivat Lassen takana Aapo Pulkkinen Ravintola vesilinnasta, sekä Antti Tuononen Kultaisesta porosta.

Lisää kilpailusta ja kuvat Lassen annoksista http://www.rotisseurs.fi/?x103997=178998

RESTO 2010

Luotsien hyvät tyypit-joukkue. www.resto.fi

TÄÄLTÄ TULEE HAUKI! Restokisat on järjestetty ensimmäisen kerran Turussa yhdeksän vuotta sitten. Ensi vuonna ympyrä sulkeutuu, kun kisat palaavat Turkuun. Järjestäjillä on ainakin paineita, sillä puoluueettomana tarkkailijana seurasin Mikkelin kisojen hyvin sujuneita järjestelyitä 15-16.4 infopisteen narikasta. Alunpitäen restokisat pidettiin restonomi koulutuksen näkyvyyden lisäämiseksi ja näyttäisi kisoista yhdeksän vuoden aikana muodostuneen melkoinen spektaakkeli.

Oma osuuteni kisojen järjestelytoimikunnassa oli vähintääkin mitätön, tai synonyymiltaan turha. Meidän verkkoviestinnän kurssi oli valittu ylläpitämään kisojen liikkuvia asioita ja olihan viiden opintopisteen eteen tehtävä paljon töitä. Istuin siis restokisojen aikanan 18tuntia narikassa. Toisaalta tämä oli hyvä, pääsin seuraamaan sivusta meininkiä ja nyt tulee sitten viiltävää analyysia toimminnasta! Kisoihin valmistauduttiin Mikkelissä huolella. Ruokatiimi alkoi hankkia sponssi tavarana syötävää tapahtumaa varten jo alkuvuodesta ja kyllähän työ tuotti tulosta. Ruokaa oli paljon ja se oli maukasta.

Itse avajaispäivän aamuna olin vastaanottamassa joukkueita infopisteellä ja jännitys etenkin kilpailijoissa oli selvästi havaittavissa. Avajaisissa esiteltiin jokaisen joukkueen esittelyvideo, joihin oli selvästi jälleen kerran nähty vaivaa. Juontajat heitteli pahoja kysymyksiä kilpailijoille, esimerkiksi Kari Tapion suosiosta. Ensimmäinen kilpailutehtävä oli lomakylän toiminnan kehittäminen, aikaa tehtävään annettiin kaksi tuntia, jonka jälkeen viiden minuutin esittely tuomaristolle. Tehtävässä oli maksimipisteet 40 ja viidestä eri arvostelu osuudesta irtosi 5-10 pistettä.

Toinen kilpialutehtävä oli sosiaalinen media palveluyrityksen markkinointiviestinnän työkaluna. Jälleen 40 pistettä maksimi ja neljästä eri arvioitavasta kohdasta 10 pongoa jokaisesta. Tehtävä esiteltiin tuomaristolle englanniksi. Kolmastehtävä oli suunnitella ravintola järvi-savolle uusi liikeidea. Tästäkin tehtävästä maksipisteet 40. Tehtävää kolme pidettiin tietääkseni etukäteen hankalimpana.Niinkuin tehtävistä näkyy niin kyseessä ei ollut mikään kokki kilpailu. Tehtävät painottuvat todella paljon matkailuun ja markkinointiin.

Resto 2010 voittjan tittelillä kruunattiin Kajaanin amk joukkueella Outi Kauppinen, Laura Leskinen, Tuomas Huttunen ja Hannu Karstu. Toiseksi tuli Rovaniemi ja kolmanneksi Turku. Hienoa, että pohjois-suomen pienehköt amk:t jyräsivät tänä vuonna!

Suurinta kritiikkiä järjestelyiden osalta korviini kantautui odottelusta, jota joukkueet joutuivat harrastamaan kovin paljon sillä välin, kun toiset joukkueet purkivat tehtäviä tuomaristolle. Minä näin tämän odottelun mikpolin aulassa toisaalta ihan positiivisena asiana, kilpailijoilla oli aikaa tutustua toisiin ja verkostoitua sekä luoda kontakteja. Itsekkin kiertelin joukkueita läpi ja vaihtelemassa kuulumisia luotsin sekä kilpailijoiden kanssa.

Torstai-iltana oli järjestetty ruokailu ja pientä ohjelmaa pub päämäjalle. Ruoka oli mukavaa pubi ruokaa, eli kana-mozzarellapastaa joka tuntui maistuvan. Muutamat rohkeat kilpailijat vetivät restonomi teeman mukaisesti viinaa aamuun asti, mutta siitä huolimatta kaikki joukkueet olivat perjantai aamunan pirteinä paikalla aloittamassa kolmatta tehtävää. Perjantai-illan gaalaan minulle ei irronnut osallistumis mahdollisuutta, joten jätän sen nyt sitten tästä analyysista valitettavasti pois. Viinejä kehuttiin ja kyllähän mikaelissa ruokaa osataan laittaa. Jatkot vedettiin tyylikkäästi iltapuvut päällä Mikkelin bar ´n´ night vaakunassa aamuun asti. Kaikin puolin kisoista ja kisajärjestelyistä jäi hyvä tuntuma. Itse painoin väsymättä duunia kisojen eteen narikassa! Ensi vuonna sitten Turku! Oma bloginihan on tälläinen harrastelija blogi, joten käykää tsekkaamassa www.resto.fi sivuilta kuvia ja virallista resto blogia.

Thai Na Khon

(kuva: http://www.thainakhon.fi)
Ensimmäisessä postauksessani lupasin tehdä ravintola arvosteluita blogiini ja koska tällä hetkellä suomalaisen ruokakulttuurin ääretön dissaaminen on muodissa(http://www.uusisuomi.fi/nakokulmat/jaritervo/ruoan-kehitysmaa) valitsen ensimmäiseksi arvioitavaksti ravintolaksi Tampereen Hämeenkadulla sijaitsevan Thai Na Khon.

Kävin Thaikussa ruokailemassa hieman ennen pääsiäistä hyvän ystäväni kanssa. Kauempaa kadulta katsottaessa ravintola ei näytä kovin vetovoimaiselta, mutta käsitykseni alkoi muuttua heti kun pysähdyin erittäin koristeellisen "näyteikkunan" eteen lukemaan raameissa ollutta ruokalistaa. Paikka tuntui houkuttelevalta. Astuimme arvioni mukaan noin 60 paikkaiseen ravintolaan sisään ja meidät huomattiin heti. Thaimaalaainen herrasmies ohjasi meidät mukavaan kahden hengen ikkuna pöyttään ja olin jo tässä vaiheessa suorastaan innoissani ravintolasta. Yleisilme ravintolassa on hyvin arvokas ja huokuu Thaimaalaista rauhallisuutta. Aika pysähtyi kun istuin pöytään ja aloin selaamaan melko laajaa ruokalistaa. Alkuun otin kevätkääryleen, joka oli hyvin tehty ja maistui juuri siltä kuin kevätkääryleen pitääkin. Hyvä rakenne ja maku. Pääruokana söin paistettua kanaa valkosipulin ja pippurin kera. Pääruoka oli erittäin mahtava valkosipuli ei ampunut todellakaan yli vaan täydensi mahtavasti pippurin tulisuutta. Riisiä annoksen kanssa tarjoiltiin runsaasti.

Hinnat ravintolassa on kohdallaan esimerkiksi 3 ruokalajin päivällinen maksaa vain 22.50e mikä on tietysti erittäin hyvä hinta. Listalle toivoisin jotain hieman pidempää maistelu menua, jolloin saisi kattavamman kuvan ravintolan tarjonnasta.

Harmikseni erittäin hyvän ravintola kokemukseni oli pilata toisella puolella ravintolaa meuhkanneen juontaja + poliitikko pariskunnan pöytäseurue. Voi olla, että jotain ravintolan asiakasta kiinnostaa minkä laatuinen paska naapuripöydän kersan housussa on, mutta minua se ei kiinnosta. Tästä en tietenkään ravintolaa syytä, vaikka hetken kyllä mietin, että olisin pyytänyt tarjoilijaa asiallisesti huomauttamaan seuruetta erittäin häiritsevästä käytöksestä.

Ensi kerralla menen ravintolaan illastamaan pidemmän kaavan mukaan, niin että saan kunnolla tuntumaa myös olut ja viini valikoimaan. Palvelulle plussa, ruoalle plussa ja miljöölle plussa. Ehdottomasti Tampere tarvitsee tälläistä ravintolaa, joten ottamatta sen paremmin kantaa internetissä vellovaan maahanmuuttokeskusteluun toivotan Thai Na Khon tervetulleeksi. Vierailkaa thaikun laadukkailla nettisivuilla http://www.thainakhon.fi

Kippis!

Jukka