Ravintola Hilla

Hilla on Mikkelin keskustaan kesäkuun alussa perustettu ravintola. Hilla on kaksiosainen, jossa on ruokaravintolan puoli, sekä baarin puoli. Kävimme seitsemän hengen ystävä porukalla testaamassa Hillan tarjonnan sunnuntaina 13.päivä.

Ravintola Hilla avattiin siis Mikkelin keskustaan kävelykadulle kauppakeskus Akselin alakertaan. Ravintola on ensimmäinen yritys kyseisessä liiketilassa, joten paikat ovat hyvässä ja siistissä kunnossa. Elisa Partti on ymmärtääkseni suunnitellut Hillan sisustuksen, joka on kyllä näyttävästi toteutettu. Erityisesti valaistukseen on panostettu ja seinäpintojen ankeaa harmautta on hyvin häivytetty erilaisilla kohde valaistuksilla. Jotenkin Hillan sisustuksesta jäi silti keskeneräinen tunnelma, ainakin katon osalta. Ravintola sisäkatto näyttää enemmänkin teollisuus hallin katolta, kuin viihtyisän ruokaravintolan sisustukselta.

Itselleni ravintola käynnillä tärkeintä on kuitenkin hyvä seura, maistuva ruoka ja onnistunut palvelu. Näistä kolmesta osasta seura oli tällä kertaa ehkä parasta, vaikka ei ruoassa ja palvelussa suuria puutteita ollut, ehkä hieman jonkinlaista alkukankeutta. Hillan ruokalistahan on rakennettu suomalaisten raaka-aineiden ympärille. Erityisesti syksyn kultaa eli lakkaa on käytetty monissa annoksissa. Mutta aloitetaan listan läpikäynti alusta.

Hillassa on tarjolla vuoden ravintolaksikin valitun Juuren tyyliin Hillan alkupalat, eli sapakset. 4.80e/kpl ei ole paha hinta alkupalaisesta, joita voisi ennen pääruokaa tilata pari kolmekin erilaista. Tarjolla on myöskin etanoita ja sienikeittoa. Itse maistoin alkupalalistalta ylikypsää poroa ja lakkahilloa



Annoksessa minua ihmetytti eniten se, että kun on joku asia päätetty tehdä hyvin, niin miksi sitä ei tehtäisi kerralla sitten täydellisesti. Lakkahilloke oli kuin eriannoksesta poron kanssa. Siinä oli makua ja makeutta. Porossahan tärkeintä on aito riistan maku, jota tässäkin ylikypsässä kyllä oli, mutta kyllä se niin vaan ettei se yksin riitä. Mauton ruokahan ei pahaa voi olla, mutta missä oli mausteet? Karkea suola, pippurit ja yrtit kuten salvia tai saksankirveli? Kuvassakin näkyvä herneenverso oli koriste ei mauste. Ja hernettä poron kanssa? Mieluiten ottaisin ilman. Etanoita maistoin myös, mutta annoskuvaa en pannusta ottanut. Etanat oli hyvin paistettu ja maut kohdillaan. Klassisesti etanoiden kanssa oli valittavissa aurajuusto tai valkosipuli, hyvä näin.

Viinilista olikin sitten hyvin erikoinen kokemus. Itse listalta ei kuplaviiniä löydy ollenkaan, enkä sitä erikseen alkanut kysymään. Asiakkaiden puolesta toivon, ettei kuohuva ravintolan valikoimasta kuitenkaan puutu. Listalla on 4 punaviiniä ja 5 valkkaria. Meidän käydessä saatavilla oli vain talon viinit, sekä yksi puna- ja valkoviini. Viiniä tulee lähes jokapuolelta maailmaa missä viiniä voi järkevästi valmistaa, paitsi suomalaisten suosikista Chilestä. Joten on ehkä hieman hankala arvioida viini suositusten osuvuutta ruoan kanssa, kun valikoimaa ei ollut.

Pääruokien osalta ihmetyttää yksiasia. Missä on suomalaiset vaaleat kalat? Ainoa kala listalla on lohiperhonen.. en lähtenyt ottamaan riskiä ja maistamaan. Ok, tiedän että tällä hetkellä kalat ovat kalliita ja saatavuuskin ei aina kovin varmaa, mutta silti Etelä-Savolainen suomalaislinjainen ravintola josta ei saa kalaa on hyvin outo yhdistelmä.

Pääruokana söin pippuripihvin sisäfileestä. Erityisesti mieltäni lämmitti se, että pihvi oli 200g ja hintaa vain 26,50e. Pihvi oli ehdottomasti reissun parasta antia. Se oli hyvin paistettu ja maustettu, myöskin kastike oli maultaan ja rakenteeltaan hyvin tukemassa pääraaka-ainetta eli lihaa. Pihvin kanssa tarjoiltiin lohkoperunat, joiden pintaan oli ripoteltu kunnon kisasuolat. Onneksi ei mennyt yli. Koristeena oli, mitäpä muutakaan, kuin herneenverso.




Jälkiruoaksi tilasin lakkajäädykkeen. En oikein tiedä kuuluiko jäädyke olla rakenteeltaan sellainen mitä se oli. Tuntui kuin olisi pahvilaatikkoa pureskellut, mutta kuitenkin maku oli hyvä. Itse epäilen, että jäädyke oli valmistettu rasvaisesta kuohukermasta ja pakastuksessa rakenne oli leikannut ja muuttunut rakeiseksi, mutta voi olla, että olen väärässä. Ihmettelen myös miksi talven herkkua lakkajäädykettä tarjotaan keskikesällä. Mansikatkin olisi maistunut. Tilasin jäädykkeen kuitenkin mielenkiinnosta.






Palvelu Hillassa oli rentoa. Ja tarjoilija hyvin paikkaili pieniä unohduksia, joita tuli tipottain koko ruokailun ajan. Esim katteiden laittaminen yhdelle ruokalijoistamme ja jälkiruoka välineiden puuttuminen osalta. Meidät ohjattiin kabinettiin syömään, mikä oli toisaalta hyvä juttu ja toisaalta hieman huono. Olihan meillä isoseurue, niin ettei salissa ollut valmiina pöytää, mutta yhdistämällä olisi onnistunut. Toisaalta olisin halunnut ruokailla salissa ja seurailla avokeittiön menoa ja ravintolan tunnelmaa muutenkin, mutta oikeastaan oli hyvä että saimme kabinetin jossa saimme olla rauhassa omalla porukalla. Ehkä tarjoilija oli hajulla, että ruokapuheet lähtee joka tapauksessa porukallamme näpistä. :) Kolmen ruokalajin syöminen ravintolassa kesti kolmisen tuntia, joka oli kyllä liikaa, mutta meillä ei ollut minnekään kiire ja omassa porukassa oli mukava naureskella. Mieluumin odotan tunnin hyvää, kuin puoli tuntia sontaa joten kestosta en valita.


Kokonaisuutena Hilla on hyvin mielenkiintoinen ravintola keskellä Mikkeliä ja ehdottomasti odotettua tuuletusta Mikkelin ummehtuneeseen ravintola tilanteeseen. Todellakin kannustan lukijoita menemään kokemaan lappi keskellä kävelykatua ja kun terassikelit taas tulevat niin Hilla on varmasti parhaimmillaan. Hillassa on erittäin paljon sellaista leppoista helppoutta, että drinkille tai välipalalle voi mennä vaikka after work aikaan ilman sen suurempia suunnitelmia pitkästä ruokailusta. Suurimmat puutteet ovat keskeneräinen tunnelma, ehdottomasti viinilista ja jonkin verran ruokien reseptiikka, mikä varmasti hioutuu kuntoon nopeasti.

Hillan nettisivut: www.ravintolahilla.com
Tsekkaa myös facebook yhteisö Ravintola Hilla.