Laatikollinen p@skaa Re: Festariaamun länsimainen hyvinvointi

"Festariaamun länsimainen hyvinvointi" on otsikko opiskelijan ja osa-aikaisen ravintolatyöntekijän Eeva Talvikallion mielipidekirjoituksessa (Aamulehti 20.7.2010). Eeva kommentoi mielipiteessään hotellivieraiden toimintaa aamiaisella Tammerfestien jälkeisenä aamuna. Kirjoittaja kauhistelee ihmisten huonoa vointia aamutuimaan Tamperelaisen hotellin aamupala jonossa ja kirjoittaa, kuinka ihmiset hamstraavat krapulapäissään hyvää ja vaivalle tehtyä ruokaa lautasilleen. Eeva kertoo, että kolmen tunnin mittaisella brekulla pelkkää sekajätettä syntyy yli 400litraa, ja puhdasta biojätettäkin syntyy kymmeniä litroja.

Olen täysin samaa mieltä Eevan kanssa, siitä että ihmisten pitäisi arvostaa huomattavasti enemmän hyviä raaka-aineita ja käsityönä tehtyä ruokaa, eikä syytää sitä mielinmäärin roskiin. Uskomatonta kuinka suomalaiset ihmiset käyttäytyvät kun ollaan poissa kotoa. En usko, että kotona aamiaisella nakkeja heitellään bion täytteeksi kovin helpolla.

Eeva Talvikallio myös peräänkuuluttaa jokaiselta ravintolatyöntekijältä ja vaikuttajalta eettistä näkemystä ja ympäristön kunnioittamista. Minunkin mielestäni meidän jokaisen, niin ravintolatyöntekijän kuin myös asiakkaan tulisi ymmärtää, että elämme suomalaisesta luonnosta! On todella lyhyt näköistä tuhota niitä luonnon antamia mahdollisuuksia mitä meillä on.

Mielipiteessään Eeva myös kommentoi Tammerfesteiltä jäänyttä sekasotkua kaupungin keskustassa. On totta, että näky koskipuistossa oli melkoisen kuvottava. On kuitenkin yksinkertainen tosiasia, että siellä missä ihmisiä kokoontuu niin myös jätettä ja sotkua syntyy ja tällä kertaa kaupungilla oli hoidettu puistoon erittäin tyylikkään näköiset ja toimivat roskikset, joihin pizzalaatikko mahtuu kokonaisena sisään. Mielestäni Tammerfest tapahtumana antoi erittäin paljon keskustanravintoloille ja luulen, että asiakasmäärät jopa ylittivät monen ravintolan jo valmiiksi korkealla olleet tavoitteet. Myös aurinko edesauttoi myyntiä hellimällä festari kansaa koko viikon.

Hyvät ihmiset osallistukaa tapahtumiin, syökää, juokaa ja nauttikaa. Mutta yrittääkää nyt hyvänen aika käyttäytyä! Meidän on tarkoitus olla täällä vielä huomennakin!


EDIT: Heikki Jantunen sivuaa samaa aihetta blogissaan otsikolla "Hotelliloma Suomessa, aamiainen jätteiden keskellä"

Ravintolabloggaaminen

Olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt sitä, että miksi ravintola bisnes ei hyödynnä internetin monia mahdollisuuksia. Ensiksi ravintolat löysivät kanta-asiakkaille lähetettävät ketju sähkopostit ja tekstiviestit, valitettavasti homma lähti heti alkuunsa lapasesta, kun maileja ja viestejä tippuu noin 2-3/ravintola viikossa. Asiakasta tämä alkaa lähinnä ärsyttämään tai vähintäänkin viestit ohjautuvat lukemattomina roskakoriin. Seuraavaksi löydettiin facebook, harmi vain että tälläkin kertaa homma karkasi käsistä. Inbox viesti on mielestäni tehokas tapa tavoittaa ravintolan fani silloin, kun on jotain oikeasti merkittävää kerrottavaa. Jälleen kerran viestien määrä alkaa pidemmän päälle vain ärsyttämään ja pois muutto ravintolan fanijoukoista alkaa. On myös hyviä esimerkkejä facebookin käytöstä. Pakko mainita ravintola Routa! Roudan miehet eivät kiusaa ihmisiä inbox viesteillä vaan yksin kertaisesti vain päivittelevät fiiliksiä Espanjasta tilaansa niinkuin kuka vain facebook kaveri.

Olen seurannut kuumana käynyttä, jokseenkin nyt jo hieman laantunutta keskustelua ravintolakriitikoiden työstä. 2006 vuoden lopulla Jaakko Nuutila arvosteli ravintolakriitikoiden työtä viisitähteä sivustolla, myös Hans Välimäki on blogissaan arvostellut ravintolakriitikko Otto Mannista. Itse en ota kantaa edellä oleviin kirjoituksiin sen kummemmin, mutta ihmettelen vain, että missä on sellainen median ja ravintoloiden yhteen hiileen puhaltaminen suomalaisen ruokakulttuurin edistämiseksi?

Itsestäni en halua missään yhteydessä käyttää nimitystä "ravintolakriitikko". En yleensäkään ymmärrä tuollaisen negatiivissävyisen termin käyttöä. Itse olen bloggaava ravintola-alan ihminen, joka yrittää viestittää alasta kiinnostuneille maalikoille ja alan ammattilaisille suomalaisen ruokakultturin hyviä puolia. Ravintolakriitikon sijaan kutsuisin itseäni "ravintolakannustajaksi".

Ravintolamaailma on mielestäni, jotenkin sulkeutunut ja kateuden riivaama. Itse olen erityisen kateellinen muotibloggaajille ja vaatetusalalle, jotka selkeästi puhaltavat yhteen hiileen. Bloggaajat kannustavat ihmisiä seuraamaan muotia ja juuri tänään nousi suuri kohu kun suomalaisen muotibloggarin kuva oli otettu käyttöön Gant Homen mainonnassa. Miksi ravintolamaailmassa ei pystytä hyödyntämään bloggajien tuomaa ilmaista ja positiivista mainosta vaan meidät koetaan lähinnä uhkana? Osoita avoimuutta ja jätä kommentti sille varattuu kenttään, sekä vanhaan malliin tippiä tai sontaa! :)

Tämän tekstin pääasiallinen tarkoitus on viestiä UUNISSA.blogspot.com olemassa olon tarkoitusta. Kirjoitan blogia omasta intohimosta ravintoloita ja kulttuuria kohtaan. En etsi ravintoloista virheitä, korkeintaan annan rakentavaa asiakaspalautetta siitä, mitä ravintolassa voisi ajatella tehtävän toisin. Uskon että jokainen suomalainen ravintola on ainakin kerta kokeilun arvoinen. Ja yritän kannustaa ihmisiä käyttämään ravintoloiden palveluita. Se, että pitääkö ravintolasta vai ei, on jokaisen oma asia. Minun ei myöskään ole tarkoitus kilpailla blogillani muutamien erittäin hienojen ruokablogien kanssa, vaan olemme yhtä suurta perhettä!



- Jukka -

Case: Aki Wahlman - Kokki ja kokkioppilaat

Löysin Akin kirjan Tampereen koskikeskuksen käytävällä olevasta kirjojen outlet myymälästä. Takakannessa oli tyylikkäästi ovh hinta joka huiteli muistaakseni 42e tietämillä. Itse poistin kirjan kuudella yheksälläkymmenellä, hyvät kaupat tein!

Fact:
Aki Wahlman
Kokki ja kokkioppilaat
Wsoy 2006

Tilaa kirja itsellesi Bookplussasta vajaalla kolmella kybällä tai hae koskarin outletista seittemällä eurolla. Pari kirjaa saattoi tädille vielä jäädä käsiin, mutta luultavasti nekin menevät kuin kuumille kiville.

Chef de Cuisine ja opettaja Aki Wahlman on tunnettu monista naistenlehdistä, sekä ruokaohjelmista. Erityisesti Aki tunnetaan terveellisen ja hyvän ruoan puolestapuhujana. Aki jaksaa aina muistuttaa kokkioppilaitaan aitouden tärkeydestä, joka korostuu myös kirjassa. Kirjassa korostetaan aitoja ja puhtaita eettisesti tuotettuja raaka-aineita ja oikeaoppisia valmistustapoja. Kirja koostuu pääasiassa hienoista kuvista ja reseptiikasta. Onneksti opukseen on lisätty kotikokeille hyviä niksejä eri ruokien valmistukseen ja raaka-aineiden käsittelyyn, joista voi olla hyötyä pitkänlinjan ammattilaisellekin. Väliin on sisällytetty mielenkiintoista tarinaa Akin reitistä kokkailunmaailmassa nykypäivään ja siitä miten erilaiset tilanteet ovat vaikuttaneet häneen kokkina. Kirjassa korostuu Wahlmanin maanläheinen ja perhekeskeinen ajatusmaailma reitillä onnelliseen elämään ja hyvään ruokaan.

Kokki ja kokkioppilaat kirjassa käy vierailemassa myös neljä Wahlmanin oppilasta esimerkiksi Markus Aremo (Ravintola George) sekä Kari Aihinen (Chez Dominique).

Oikeasti hyvä ja lukemisen arvoinen kirja säilytettäväksi kodin keittokirjakokoelmiin tai iltalukemiseksi gastronomiasta kiinnostuneille. Ehkä itsekin innostun jonain kuumana kesäpäivänä valmistamaan esimerkiksi maa-artisokkakeittoa ja piparjuurikermalla maustettua mummunsalaattia Wahlmanin tapaan.