Olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt sitä, että miksi ravintola bisnes ei hyödynnä internetin monia mahdollisuuksia. Ensiksi ravintolat löysivät kanta-asiakkaille lähetettävät ketju sähkopostit ja tekstiviestit, valitettavasti homma lähti heti alkuunsa lapasesta, kun maileja ja viestejä tippuu noin 2-3/ravintola viikossa. Asiakasta tämä alkaa lähinnä ärsyttämään tai vähintäänkin viestit ohjautuvat lukemattomina roskakoriin. Seuraavaksi löydettiin facebook, harmi vain että tälläkin kertaa homma karkasi käsistä. Inbox viesti on mielestäni tehokas tapa tavoittaa ravintolan fani silloin, kun on jotain oikeasti merkittävää kerrottavaa. Jälleen kerran viestien määrä alkaa pidemmän päälle vain ärsyttämään ja pois muutto ravintolan fanijoukoista alkaa. On myös hyviä esimerkkejä facebookin käytöstä. Pakko mainita ravintola Routa! Roudan miehet eivät kiusaa ihmisiä inbox viesteillä vaan yksin kertaisesti vain päivittelevät fiiliksiä Espanjasta tilaansa niinkuin kuka vain facebook kaveri.
Olen seurannut kuumana käynyttä, jokseenkin nyt jo hieman laantunutta keskustelua ravintolakriitikoiden työstä. 2006 vuoden lopulla Jaakko Nuutila arvosteli ravintolakriitikoiden työtä viisitähteä sivustolla, myös Hans Välimäki on blogissaan arvostellut ravintolakriitikko Otto Mannista. Itse en ota kantaa edellä oleviin kirjoituksiin sen kummemmin, mutta ihmettelen vain, että missä on sellainen median ja ravintoloiden yhteen hiileen puhaltaminen suomalaisen ruokakulttuurin edistämiseksi?
Itsestäni en halua missään yhteydessä käyttää nimitystä "ravintolakriitikko". En yleensäkään ymmärrä tuollaisen negatiivissävyisen termin käyttöä. Itse olen bloggaava ravintola-alan ihminen, joka yrittää viestittää alasta kiinnostuneille maalikoille ja alan ammattilaisille suomalaisen ruokakultturin hyviä puolia. Ravintolakriitikon sijaan kutsuisin itseäni "ravintolakannustajaksi".
Ravintolamaailma on mielestäni, jotenkin sulkeutunut ja kateuden riivaama. Itse olen erityisen kateellinen muotibloggaajille ja vaatetusalalle, jotka selkeästi puhaltavat yhteen hiileen. Bloggaajat kannustavat ihmisiä seuraamaan muotia ja juuri tänään nousi suuri kohu kun suomalaisen muotibloggarin kuva oli otettu käyttöön Gant Homen mainonnassa. Miksi ravintolamaailmassa ei pystytä hyödyntämään bloggajien tuomaa ilmaista ja positiivista mainosta vaan meidät koetaan lähinnä uhkana? Osoita avoimuutta ja jätä kommentti sille varattuu kenttään, sekä vanhaan malliin tippiä tai sontaa! :)
Tämän tekstin pääasiallinen tarkoitus on viestiä UUNISSA.blogspot.com olemassa olon tarkoitusta. Kirjoitan blogia omasta intohimosta ravintoloita ja kulttuuria kohtaan. En etsi ravintoloista virheitä, korkeintaan annan rakentavaa asiakaspalautetta siitä, mitä ravintolassa voisi ajatella tehtävän toisin. Uskon että jokainen suomalainen ravintola on ainakin kerta kokeilun arvoinen. Ja yritän kannustaa ihmisiä käyttämään ravintoloiden palveluita. Se, että pitääkö ravintolasta vai ei, on jokaisen oma asia. Minun ei myöskään ole tarkoitus kilpailla blogillani muutamien erittäin hienojen ruokablogien kanssa, vaan olemme yhtä suurta perhettä!
- Jukka -
torstai 8. heinäkuuta 2010
torstai 1. heinäkuuta 2010
Case: Aki Wahlman - Kokki ja kokkioppilaat
Löysin Akin kirjan Tampereen koskikeskuksen käytävällä olevasta kirjojen outlet myymälästä. Takakannessa oli tyylikkäästi ovh hinta joka huiteli muistaakseni 42e tietämillä. Itse poistin kirjan kuudella yheksälläkymmenellä, hyvät kaupat tein!
Fact:
Aki Wahlman
Kokki ja kokkioppilaat
Wsoy 2006
Tilaa kirja itsellesi Bookplussasta vajaalla kolmella kybällä tai hae koskarin outletista seittemällä eurolla. Pari kirjaa saattoi tädille vielä jäädä käsiin, mutta luultavasti nekin menevät kuin kuumille kiville.
Chef de Cuisine ja opettaja Aki Wahlman on tunnettu monista naistenlehdistä, sekä ruokaohjelmista. Erityisesti Aki tunnetaan terveellisen ja hyvän ruoan puolestapuhujana. Aki jaksaa aina muistuttaa kokkioppilaitaan aitouden tärkeydestä, joka korostuu myös kirjassa. Kirjassa korostetaan aitoja ja puhtaita eettisesti tuotettuja raaka-aineita ja oikeaoppisia valmistustapoja. Kirja koostuu pääasiassa hienoista kuvista ja reseptiikasta. Onneksti opukseen on lisätty kotikokeille hyviä niksejä eri ruokien valmistukseen ja raaka-aineiden käsittelyyn, joista voi olla hyötyä pitkänlinjan ammattilaisellekin. Väliin on sisällytetty mielenkiintoista tarinaa Akin reitistä kokkailunmaailmassa nykypäivään ja siitä miten erilaiset tilanteet ovat vaikuttaneet häneen kokkina. Kirjassa korostuu Wahlmanin maanläheinen ja perhekeskeinen ajatusmaailma reitillä onnelliseen elämään ja hyvään ruokaan.
Kokki ja kokkioppilaat kirjassa käy vierailemassa myös neljä Wahlmanin oppilasta esimerkiksi Markus Aremo (Ravintola George) sekä Kari Aihinen (Chez Dominique).
Oikeasti hyvä ja lukemisen arvoinen kirja säilytettäväksi kodin keittokirjakokoelmiin tai iltalukemiseksi gastronomiasta kiinnostuneille. Ehkä itsekin innostun jonain kuumana kesäpäivänä valmistamaan esimerkiksi maa-artisokkakeittoa ja piparjuurikermalla maustettua mummunsalaattia Wahlmanin tapaan.
maanantai 21. kesäkuuta 2010
Shaker @Jkl
Kaksi kuukautta sitten kirjoittelin flairtendingiin tutustumisesta Jarkon kanssa. Tuolloin Jarkko oli lähdössä Jyväskylän Shakeriin opiskelemaan cocktaileja ja flööriä alan pioneereilta Suomessa. Nyt kun kaverin työharjoittelu (pään)sekoittamossa tuli loppuun oli hyvä hetki käydä itsekin katsastamassa Shaker ja juhlimassa ystäväporukalla.
Harjoittelun päättymisen kunniaksi Jarkolla oli menossa vielä viimeinen rutistus, via dolorosa Shakerin hall of fameen. Eli Jarkko yritti juoda koko listan läpi ja tapahtumasta kerrottiin julisteilla ravintolan seinällä. Satuin siis paikalle hyvällä kertaa, koska oli mahdollisuus nähdä kaikkien drinkkien valmistus.
Palvelu Shakerissa on erittäin ystävällistä ja asiakas huomioidaan välittömästi kun ravintolaan astuu sisään. Tunnelma on rento, mutta silti tyylikkäästi hienostunut. Sisustuksessa on käytetty paljon mustaa ja valkoista, joka antaa ravintolaan arvokasta ilmettä.
Itse tuote eli juoma on ehdottomasti kunnossa ja baarimestarit alansa huippua Suomessa. Ensimmäisenä maistoin listalta nimensäveroisen drinkin, chanel. Nimi viitannee hajuvesiin ja myöskin kuvaa cocktailia hyvin sillä tuoksussa on hyvin paljon parfyymisia aromeita. Kaikin puolin tyylikäs avaus illalle.
Illan aikana maistoin myös "kaupungin parasta mojitoa", joka tuskin on kovin paljon liioitellusti sanottu. Mojitossa oli makeutta, ehkä enemmän mitä yleensä, mutta omaan suuhuni se sopi mainioisti.
Kaikin puolin loistelijas reissu Jyväskylään ja ehdottomasti käymisen arvoinen ravintola. Shaker löytyy myös Helsingistä kampin baarikeskittymästä Fredrikinkatu 65. Helsingin Shaker sijoittui viisitahtea.fi julkaisemalla parhaiden baarien listalla viime vuonna seitsemänneksi ja mikäli meno on samaa mitä Suomen ensimmäisessä Shakerissa Jyväskylässä on Helsingin serkku varmasti paikkansa listalla ansainnut.
..Ja raikuvien aplodien saattelemana kokelas selviytyi listan loppuun asti!
www.shaker.fi
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Ravintola Hilla
Hilla on Mikkelin keskustaan kesäkuun alussa perustettu ravintola. Hilla on kaksiosainen, jossa on ruokaravintolan puoli, sekä baarin puoli. Kävimme seitsemän hengen ystävä porukalla testaamassa Hillan tarjonnan sunnuntaina 13.päivä.
Ravintola Hilla avattiin siis Mikkelin keskustaan kävelykadulle kauppakeskus Akselin alakertaan. Ravintola on ensimmäinen yritys kyseisessä liiketilassa, joten paikat ovat hyvässä ja siistissä kunnossa. Elisa Partti on ymmärtääkseni suunnitellut Hillan sisustuksen, joka on kyllä näyttävästi toteutettu. Erityisesti valaistukseen on panostettu ja seinäpintojen ankeaa harmautta on hyvin häivytetty erilaisilla kohde valaistuksilla. Jotenkin Hillan sisustuksesta jäi silti keskeneräinen tunnelma, ainakin katon osalta. Ravintola sisäkatto näyttää enemmänkin teollisuus hallin katolta, kuin viihtyisän ruokaravintolan sisustukselta.
Itselleni ravintola käynnillä tärkeintä on kuitenkin hyvä seura, maistuva ruoka ja onnistunut palvelu. Näistä kolmesta osasta seura oli tällä kertaa ehkä parasta, vaikka ei ruoassa ja palvelussa suuria puutteita ollut, ehkä hieman jonkinlaista alkukankeutta. Hillan ruokalistahan on rakennettu suomalaisten raaka-aineiden ympärille. Erityisesti syksyn kultaa eli lakkaa on käytetty monissa annoksissa. Mutta aloitetaan listan läpikäynti alusta.
Hillassa on tarjolla vuoden ravintolaksikin valitun Juuren tyyliin Hillan alkupalat, eli sapakset. 4.80e/kpl ei ole paha hinta alkupalaisesta, joita voisi ennen pääruokaa tilata pari kolmekin erilaista. Tarjolla on myöskin etanoita ja sienikeittoa. Itse maistoin alkupalalistalta ylikypsää poroa ja lakkahilloa
Annoksessa minua ihmetytti eniten se, että kun on joku asia päätetty tehdä hyvin, niin miksi sitä ei tehtäisi kerralla sitten täydellisesti. Lakkahilloke oli kuin eriannoksesta poron kanssa. Siinä oli makua ja makeutta. Porossahan tärkeintä on aito riistan maku, jota tässäkin ylikypsässä kyllä oli, mutta kyllä se niin vaan ettei se yksin riitä. Mauton ruokahan ei pahaa voi olla, mutta missä oli mausteet? Karkea suola, pippurit ja yrtit kuten salvia tai saksankirveli? Kuvassakin näkyvä herneenverso oli koriste ei mauste. Ja hernettä poron kanssa? Mieluiten ottaisin ilman. Etanoita maistoin myös, mutta annoskuvaa en pannusta ottanut. Etanat oli hyvin paistettu ja maut kohdillaan. Klassisesti etanoiden kanssa oli valittavissa aurajuusto tai valkosipuli, hyvä näin.
Viinilista olikin sitten hyvin erikoinen kokemus. Itse listalta ei kuplaviiniä löydy ollenkaan, enkä sitä erikseen alkanut kysymään. Asiakkaiden puolesta toivon, ettei kuohuva ravintolan valikoimasta kuitenkaan puutu. Listalla on 4 punaviiniä ja 5 valkkaria. Meidän käydessä saatavilla oli vain talon viinit, sekä yksi puna- ja valkoviini. Viiniä tulee lähes jokapuolelta maailmaa missä viiniä voi järkevästi valmistaa, paitsi suomalaisten suosikista Chilestä. Joten on ehkä hieman hankala arvioida viini suositusten osuvuutta ruoan kanssa, kun valikoimaa ei ollut.
Pääruokien osalta ihmetyttää yksiasia. Missä on suomalaiset vaaleat kalat? Ainoa kala listalla on lohiperhonen.. en lähtenyt ottamaan riskiä ja maistamaan. Ok, tiedän että tällä hetkellä kalat ovat kalliita ja saatavuuskin ei aina kovin varmaa, mutta silti Etelä-Savolainen suomalaislinjainen ravintola josta ei saa kalaa on hyvin outo yhdistelmä.
Pääruokana söin pippuripihvin sisäfileestä. Erityisesti mieltäni lämmitti se, että pihvi oli 200g ja hintaa vain 26,50e. Pihvi oli ehdottomasti reissun parasta antia. Se oli hyvin paistettu ja maustettu, myöskin kastike oli maultaan ja rakenteeltaan hyvin tukemassa pääraaka-ainetta eli lihaa. Pihvin kanssa tarjoiltiin lohkoperunat, joiden pintaan oli ripoteltu kunnon kisasuolat. Onneksi ei mennyt yli. Koristeena oli, mitäpä muutakaan, kuin herneenverso.
Jälkiruoaksi tilasin lakkajäädykkeen. En oikein tiedä kuuluiko jäädyke olla rakenteeltaan sellainen mitä se oli. Tuntui kuin olisi pahvilaatikkoa pureskellut, mutta kuitenkin maku oli hyvä. Itse epäilen, että jäädyke oli valmistettu rasvaisesta kuohukermasta ja pakastuksessa rakenne oli leikannut ja muuttunut rakeiseksi, mutta voi olla, että olen väärässä. Ihmettelen myös miksi talven herkkua lakkajäädykettä tarjotaan keskikesällä. Mansikatkin olisi maistunut. Tilasin jäädykkeen kuitenkin mielenkiinnosta.
Palvelu Hillassa oli rentoa. Ja tarjoilija hyvin paikkaili pieniä unohduksia, joita tuli tipottain koko ruokailun ajan. Esim katteiden laittaminen yhdelle ruokalijoistamme ja jälkiruoka välineiden puuttuminen osalta. Meidät ohjattiin kabinettiin syömään, mikä oli toisaalta hyvä juttu ja toisaalta hieman huono. Olihan meillä isoseurue, niin ettei salissa ollut valmiina pöytää, mutta yhdistämällä olisi onnistunut. Toisaalta olisin halunnut ruokailla salissa ja seurailla avokeittiön menoa ja ravintolan tunnelmaa muutenkin, mutta oikeastaan oli hyvä että saimme kabinetin jossa saimme olla rauhassa omalla porukalla. Ehkä tarjoilija oli hajulla, että ruokapuheet lähtee joka tapauksessa porukallamme näpistä. :) Kolmen ruokalajin syöminen ravintolassa kesti kolmisen tuntia, joka oli kyllä liikaa, mutta meillä ei ollut minnekään kiire ja omassa porukassa oli mukava naureskella. Mieluumin odotan tunnin hyvää, kuin puoli tuntia sontaa joten kestosta en valita.
Kokonaisuutena Hilla on hyvin mielenkiintoinen ravintola keskellä Mikkeliä ja ehdottomasti odotettua tuuletusta Mikkelin ummehtuneeseen ravintola tilanteeseen. Todellakin kannustan lukijoita menemään kokemaan lappi keskellä kävelykatua ja kun terassikelit taas tulevat niin Hilla on varmasti parhaimmillaan. Hillassa on erittäin paljon sellaista leppoista helppoutta, että drinkille tai välipalalle voi mennä vaikka after work aikaan ilman sen suurempia suunnitelmia pitkästä ruokailusta. Suurimmat puutteet ovat keskeneräinen tunnelma, ehdottomasti viinilista ja jonkin verran ruokien reseptiikka, mikä varmasti hioutuu kuntoon nopeasti.
Hillan nettisivut: www.ravintolahilla.com
Tsekkaa myös facebook yhteisö Ravintola Hilla.
Ravintola Hilla avattiin siis Mikkelin keskustaan kävelykadulle kauppakeskus Akselin alakertaan. Ravintola on ensimmäinen yritys kyseisessä liiketilassa, joten paikat ovat hyvässä ja siistissä kunnossa. Elisa Partti on ymmärtääkseni suunnitellut Hillan sisustuksen, joka on kyllä näyttävästi toteutettu. Erityisesti valaistukseen on panostettu ja seinäpintojen ankeaa harmautta on hyvin häivytetty erilaisilla kohde valaistuksilla. Jotenkin Hillan sisustuksesta jäi silti keskeneräinen tunnelma, ainakin katon osalta. Ravintola sisäkatto näyttää enemmänkin teollisuus hallin katolta, kuin viihtyisän ruokaravintolan sisustukselta.
Itselleni ravintola käynnillä tärkeintä on kuitenkin hyvä seura, maistuva ruoka ja onnistunut palvelu. Näistä kolmesta osasta seura oli tällä kertaa ehkä parasta, vaikka ei ruoassa ja palvelussa suuria puutteita ollut, ehkä hieman jonkinlaista alkukankeutta. Hillan ruokalistahan on rakennettu suomalaisten raaka-aineiden ympärille. Erityisesti syksyn kultaa eli lakkaa on käytetty monissa annoksissa. Mutta aloitetaan listan läpikäynti alusta.
Hillassa on tarjolla vuoden ravintolaksikin valitun Juuren tyyliin Hillan alkupalat, eli sapakset. 4.80e/kpl ei ole paha hinta alkupalaisesta, joita voisi ennen pääruokaa tilata pari kolmekin erilaista. Tarjolla on myöskin etanoita ja sienikeittoa. Itse maistoin alkupalalistalta ylikypsää poroa ja lakkahilloa
Annoksessa minua ihmetytti eniten se, että kun on joku asia päätetty tehdä hyvin, niin miksi sitä ei tehtäisi kerralla sitten täydellisesti. Lakkahilloke oli kuin eriannoksesta poron kanssa. Siinä oli makua ja makeutta. Porossahan tärkeintä on aito riistan maku, jota tässäkin ylikypsässä kyllä oli, mutta kyllä se niin vaan ettei se yksin riitä. Mauton ruokahan ei pahaa voi olla, mutta missä oli mausteet? Karkea suola, pippurit ja yrtit kuten salvia tai saksankirveli? Kuvassakin näkyvä herneenverso oli koriste ei mauste. Ja hernettä poron kanssa? Mieluiten ottaisin ilman. Etanoita maistoin myös, mutta annoskuvaa en pannusta ottanut. Etanat oli hyvin paistettu ja maut kohdillaan. Klassisesti etanoiden kanssa oli valittavissa aurajuusto tai valkosipuli, hyvä näin.
Viinilista olikin sitten hyvin erikoinen kokemus. Itse listalta ei kuplaviiniä löydy ollenkaan, enkä sitä erikseen alkanut kysymään. Asiakkaiden puolesta toivon, ettei kuohuva ravintolan valikoimasta kuitenkaan puutu. Listalla on 4 punaviiniä ja 5 valkkaria. Meidän käydessä saatavilla oli vain talon viinit, sekä yksi puna- ja valkoviini. Viiniä tulee lähes jokapuolelta maailmaa missä viiniä voi järkevästi valmistaa, paitsi suomalaisten suosikista Chilestä. Joten on ehkä hieman hankala arvioida viini suositusten osuvuutta ruoan kanssa, kun valikoimaa ei ollut.
Pääruokien osalta ihmetyttää yksiasia. Missä on suomalaiset vaaleat kalat? Ainoa kala listalla on lohiperhonen.. en lähtenyt ottamaan riskiä ja maistamaan. Ok, tiedän että tällä hetkellä kalat ovat kalliita ja saatavuuskin ei aina kovin varmaa, mutta silti Etelä-Savolainen suomalaislinjainen ravintola josta ei saa kalaa on hyvin outo yhdistelmä.
Pääruokana söin pippuripihvin sisäfileestä. Erityisesti mieltäni lämmitti se, että pihvi oli 200g ja hintaa vain 26,50e. Pihvi oli ehdottomasti reissun parasta antia. Se oli hyvin paistettu ja maustettu, myöskin kastike oli maultaan ja rakenteeltaan hyvin tukemassa pääraaka-ainetta eli lihaa. Pihvin kanssa tarjoiltiin lohkoperunat, joiden pintaan oli ripoteltu kunnon kisasuolat. Onneksi ei mennyt yli. Koristeena oli, mitäpä muutakaan, kuin herneenverso.
Jälkiruoaksi tilasin lakkajäädykkeen. En oikein tiedä kuuluiko jäädyke olla rakenteeltaan sellainen mitä se oli. Tuntui kuin olisi pahvilaatikkoa pureskellut, mutta kuitenkin maku oli hyvä. Itse epäilen, että jäädyke oli valmistettu rasvaisesta kuohukermasta ja pakastuksessa rakenne oli leikannut ja muuttunut rakeiseksi, mutta voi olla, että olen väärässä. Ihmettelen myös miksi talven herkkua lakkajäädykettä tarjotaan keskikesällä. Mansikatkin olisi maistunut. Tilasin jäädykkeen kuitenkin mielenkiinnosta.
Palvelu Hillassa oli rentoa. Ja tarjoilija hyvin paikkaili pieniä unohduksia, joita tuli tipottain koko ruokailun ajan. Esim katteiden laittaminen yhdelle ruokalijoistamme ja jälkiruoka välineiden puuttuminen osalta. Meidät ohjattiin kabinettiin syömään, mikä oli toisaalta hyvä juttu ja toisaalta hieman huono. Olihan meillä isoseurue, niin ettei salissa ollut valmiina pöytää, mutta yhdistämällä olisi onnistunut. Toisaalta olisin halunnut ruokailla salissa ja seurailla avokeittiön menoa ja ravintolan tunnelmaa muutenkin, mutta oikeastaan oli hyvä että saimme kabinetin jossa saimme olla rauhassa omalla porukalla. Ehkä tarjoilija oli hajulla, että ruokapuheet lähtee joka tapauksessa porukallamme näpistä. :) Kolmen ruokalajin syöminen ravintolassa kesti kolmisen tuntia, joka oli kyllä liikaa, mutta meillä ei ollut minnekään kiire ja omassa porukassa oli mukava naureskella. Mieluumin odotan tunnin hyvää, kuin puoli tuntia sontaa joten kestosta en valita.
Kokonaisuutena Hilla on hyvin mielenkiintoinen ravintola keskellä Mikkeliä ja ehdottomasti odotettua tuuletusta Mikkelin ummehtuneeseen ravintola tilanteeseen. Todellakin kannustan lukijoita menemään kokemaan lappi keskellä kävelykatua ja kun terassikelit taas tulevat niin Hilla on varmasti parhaimmillaan. Hillassa on erittäin paljon sellaista leppoista helppoutta, että drinkille tai välipalalle voi mennä vaikka after work aikaan ilman sen suurempia suunnitelmia pitkästä ruokailusta. Suurimmat puutteet ovat keskeneräinen tunnelma, ehdottomasti viinilista ja jonkin verran ruokien reseptiikka, mikä varmasti hioutuu kuntoon nopeasti.
Hillan nettisivut: www.ravintolahilla.com
Tsekkaa myös facebook yhteisö Ravintola Hilla.
perjantai 21. toukokuuta 2010
Uunissa on kaljaa ja siideriä
Koko pitkän päivän grillattuani itseäni rannalla päätimme avovaimon kanssa pitää kotiparvekkeella perjantai-illan ratoksi leikkimielisen kalja ja siideri tastingin. Anni laittoi laseihin karhua ja lapparia, sekä strongbowta ja crowmoor dry applea joita maistelin sitten sokkona. Juomien seuraksi valmistin saarioisten pihvi hampurilaisen.
Testin tarkoituksena oli pitää yhdessä hauskaa, sekä poistaa omia ennakkoluulojani oluiden ja siiderien suhteen. Tavoitteena ei ollut arvata, että missä lasissa on mitäkin, vaan löytää omat suosikkimme näistä vaihtoehdoista. Aloitin pohdiskelun kaljoista. Toisessa oluessa(kuvassa oikealla) oli selkeästi tummempi väri, sekä kuplia liikkui lasissa huomattavasti pidempään kuin vaaleammassa kaverissaan. Tuoksun perusteella näistä kahdesta oluesta amatöörimaistelijan(minä) oli vaikea löytää eroja. Makuerot ovat kuitenkin mielestäni selkeät. Vaaleampi olut(kuvassa vasemmalla) oli maultaan, jotenkin sulkeutunut. Vahvemman värinen ja myöskin makuinen olut 2 ei sekään saanut makuhermojani räjähtämään tässä viilenevässä illassa, mutta ero ensimmäiseen oli huomattava. Maussa oli enemmän sitä kuuluistaa potkua! Siltä se vain tuntui, että olut 1 maistui ja näytti siltä, kuin olueen 2 olisi lisätty vettä sekaan. Joten lopullinen arvauskin oli ennakkoluuloni mukaanlukien helppo. Ensimmäisessä lasissa oli lapin kultaa ja toisessa lasissa karhua. Lapparilla on oma kannattaja kuntansa juokoon he sitä, itse en päässy vieläkään eroon ennakkoluuloistani, jatkan siis karhun kaatoa.
Sitten tempasin väliin puoli burgeria ja jatkoin sidukalla. Sidukat oli yllättävämpiä kuin oluet. Olen aina pitänyt strongbowta siiderien mersuna ja crowmooria enemmän toyota corollana. Siitä huolimatta odotin näiden sidukoiden makujen olevan lähemäpänä toisiaan. Kuva hieman vääristää sidujen osalta, koska lasit ovat erisävyisiä. Sidu 1(kuvassa vasemmalla) säilytti kuplat pidempään kuin sidu 2. Myös väriltään se oli ehkä hitusen tummempaa. Siiderin yksi maussa oli erittäin vahvaa omenaa ja purskutellessa se kuivattaa ikeniä. Jos lasissa olisi viiniä sanoisin, että nyt on erittäin vahvat tanniinit. Toinen siideri oli maultaan mehukkaampi ja maussa hieman hunajaan viittavia aromeita. Siideri kaksi on erittäin kesäisen makuinen, ehdottomasti kylmänä rannalla tai terassilla. Siideri 1 taas oli jopa yllättävän voimakkaan makuinen ja tulinkin tulokseen, että se voisi sopia mainioisti ruoan kanssa. Juuri hampurilainen tai mahdollisesti hot wingisit olisi hyvä ruokasuositus. Tälläkin kertaa lyhyen pohdiskelun jälkeen arvaukset osui oikeaan. Sidu 1 oli strongbow ja 2 crowmoor. Näistä kahdesta en valinnut absoluuttista suosikkiani, vaan kumpikin siideri sopii erinomaisesti eri tilanteisiin.
Näillä fiiliksillä nautiskelemaan viimeisestä vapaapäivästä terangille ja huomenna taas innolla sorvin ääreen. Nauttikaa ihmiset oluita ja siidereitä, mutta kohtuudella!
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
1bar Tampere
Noniin, nyt on 1bar käyty tsekkaamassa pariin otteeseen, joten on analyysin aika. Ensimmäisen kerran kävin tarkastamassa barin vappuaattona ja meno oli sen mukaista. Porukkaa barissa oli ihan riittämiin ja tunnelma katossa. Itsellä rankka päivä alla joten, makumatka virkistävän caipiroskan seurassa oli odotettu ja odottamisen arvoinen. Toisen kerran 1barin tason kävin testaamassa paria viikkoa myöhemmin perjantai-iltana. silloin asiakkaita ei ollut aivan tungokseksi asti.
Punaistamattoa pitkin ärrän ohitse sisälle baariin ja olo oli kuin hollywoodissa. Yksi barin ehdoton plussa on helppous. Idea saman tyylinen kuin cuba cafessa yms. Aina helppo ja mukava tulla, ei sisäänpääsymaksua (paitsi erikoisillat). Narikka maksu 3e jonka maksaa mielellään hyvästä palvelusta! Aukioloajat 1barissa ovat myös asiakasystävälliset eli ke-la after work tyyliin viidestä päätyyn asti. Ja sunnuntaina tietysti ammattilaisten ilta.
1Barissa Tampereella on kaksi erillistä huonetta, joissa kummassakin toimiva tiski. Toisella puolella meno on lounge tyylinen. Pöydässä on mukava istuskella ja lueskella juomalistaa kaikessa rauhassa. Toisella puolella isompi tiski ja tanssilattia. Dj soittelee hyvää tanssimusiikkia. Listan drinkit ovat aika perinteisiä cocktaileja höystettynä 1barin muutamilla omilla helmillä. Listalle toivoisin enemmän oikeita makuja kuten tuoreita vadelmia, persikkaa jne. Juomiin käytetään mielestäni liikaa lisäainepyreitä. Palvelu 1barissa oli nimensä veroista eli ykkösluokkaa. Flairtending on kiinteästi osana palvelua ja liikeideaa ja työn ohessa henkilökuntaa kertoo juomista asiakkaille.
Asiakaskunta oli ainakin vappuna hyvin laaja, mutta uskon että pidemmällä aikavälillä ns. kaljan kittaajat jäävät baarista pois. Ja luulen että 1barissa tullaankin panostamaan nimenomaan maksukykyisiin työssäkäyviin nuoriin ihmisiin, jotka ovat valmiita maksamaan alkoholinautinnosta enemmän kuin kaksi euroa. Hintataso barissa onneksi oli pidetty hyvin kohtuullisena, sillä 7e laadukkaasti valmistetusta käsityöstä ei ole paljon. 1barin kannattaisi ehkä kokeilla ottaa listalle joku halpa shampanja laseittain myyntiin. Pyysin shampanjaa mojitooni, mutta se ei harmikseni onnistunut.
Haasteena 1barilla tulee varmaankin olemaan se, että saadaan pidettyä yllä rento helppous, niin ettei baari saa raskauttavaa pintaliitokuppilan leimaa. 1bar on ehdottomasti tervetullut uudistaja Tampereen ravintolakulttuuriin, liikepaikalle, jossa on useita ravintoloita kokeillut siipiään, mutta joutunut syystä tai toisesta sulkemaan. Toivotan onnea ja menestystä!
Valitettavasti en saa blogiini kuvia 1barista teknisistä ongelmista johtuen, mutta kuvia tyylikkäästä baarista kannattaa käydä katsomassa 1bar Tampereen facebook-sivuilta sekä netistä http://www.1bar.fi/
Punaistamattoa pitkin ärrän ohitse sisälle baariin ja olo oli kuin hollywoodissa. Yksi barin ehdoton plussa on helppous. Idea saman tyylinen kuin cuba cafessa yms. Aina helppo ja mukava tulla, ei sisäänpääsymaksua (paitsi erikoisillat). Narikka maksu 3e jonka maksaa mielellään hyvästä palvelusta! Aukioloajat 1barissa ovat myös asiakasystävälliset eli ke-la after work tyyliin viidestä päätyyn asti. Ja sunnuntaina tietysti ammattilaisten ilta.
1Barissa Tampereella on kaksi erillistä huonetta, joissa kummassakin toimiva tiski. Toisella puolella meno on lounge tyylinen. Pöydässä on mukava istuskella ja lueskella juomalistaa kaikessa rauhassa. Toisella puolella isompi tiski ja tanssilattia. Dj soittelee hyvää tanssimusiikkia. Listan drinkit ovat aika perinteisiä cocktaileja höystettynä 1barin muutamilla omilla helmillä. Listalle toivoisin enemmän oikeita makuja kuten tuoreita vadelmia, persikkaa jne. Juomiin käytetään mielestäni liikaa lisäainepyreitä. Palvelu 1barissa oli nimensä veroista eli ykkösluokkaa. Flairtending on kiinteästi osana palvelua ja liikeideaa ja työn ohessa henkilökuntaa kertoo juomista asiakkaille.
Asiakaskunta oli ainakin vappuna hyvin laaja, mutta uskon että pidemmällä aikavälillä ns. kaljan kittaajat jäävät baarista pois. Ja luulen että 1barissa tullaankin panostamaan nimenomaan maksukykyisiin työssäkäyviin nuoriin ihmisiin, jotka ovat valmiita maksamaan alkoholinautinnosta enemmän kuin kaksi euroa. Hintataso barissa onneksi oli pidetty hyvin kohtuullisena, sillä 7e laadukkaasti valmistetusta käsityöstä ei ole paljon. 1barin kannattaisi ehkä kokeilla ottaa listalle joku halpa shampanja laseittain myyntiin. Pyysin shampanjaa mojitooni, mutta se ei harmikseni onnistunut.
Haasteena 1barilla tulee varmaankin olemaan se, että saadaan pidettyä yllä rento helppous, niin ettei baari saa raskauttavaa pintaliitokuppilan leimaa. 1bar on ehdottomasti tervetullut uudistaja Tampereen ravintolakulttuuriin, liikepaikalle, jossa on useita ravintoloita kokeillut siipiään, mutta joutunut syystä tai toisesta sulkemaan. Toivotan onnea ja menestystä!
Valitettavasti en saa blogiini kuvia 1barista teknisistä ongelmista johtuen, mutta kuvia tyylikkäästä baarista kannattaa käydä katsomassa 1bar Tampereen facebook-sivuilta sekä netistä http://www.1bar.fi/
perjantai 7. toukokuuta 2010
Fiilisbloggaus
Ihan törkeitä työkiireitä.. Ensimäinen viikko takana uudessa raflassa, joten ajatukset on keskittynyt aivan muualle kuin bloggamsiseen. Teen tästä vaan tälläsen lyhyen fiilis päivityksen todistaakseni, että blogi on ja pysyy hengissä. Tänään tuli kutsu kokkimaajoukkeen infotilaisuuteen.. Saa nähdä riittääkö taidot ja voimat lähteä yrittämään mukaan. Myöskin atrian 100 nuorta kokkia koulutuksen toisen work shopin puhuja kattaus näyttää erittäin hyvältä. Jo etukäteen laitan odotuksia Henri Alenin puheelle mediakokkaamista, sekä Anu Hopialle kemian osuudesta.
Kävin muuten tsekkaan 1barin Tampereella ja meininki oli erittäin hyvä! Koitan ottaa joku päivä kameran messiin ja saada aikaan kunnollisen kuva reportaasin paikasta. Tässä vaiheessa en voi sanoa muuta kuin että suosittelen! Seuraan myös tiiviisti elintarvike-alan lakkoa, mutta bloggailen siitä vasta jos on jotain oikeaa sanottavaa.
Kävin muuten tsekkaan 1barin Tampereella ja meininki oli erittäin hyvä! Koitan ottaa joku päivä kameran messiin ja saada aikaan kunnollisen kuva reportaasin paikasta. Tässä vaiheessa en voi sanoa muuta kuin että suosittelen! Seuraan myös tiiviisti elintarvike-alan lakkoa, mutta bloggailen siitä vasta jos on jotain oikeaa sanottavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
