Lokakuun puoliväli. Keskiviikko aamuna valun 10 aikaan Ravintola Tallin oppariin Mikkelissä. Päätäsärkee ja kengässä on kivi. Ei kuitenkaan vituta aivan älyttömän paljon. Oikeastaan mulla on jollain sairaalla tavalla, jopa vähän hyvä fiilis. Jarilla on pahempi darra, vaikka ei Jarikaan övereitä vetänyt. Käytiin vaan pari tempaseen. Miks? En mä tiedä. Se tuntu hyvältä idealta sillon. Anniina tulee samaa matkaa meidän kanssa. Jari ja Anniina jää viel pihalle ottaan viimeiset henkoset ja mä laahustan sisälle. Timo on virkeenä jo työntouhussa. Kuittailen Timpalle, että ootko koko yön täällä misotellut frikadelleja? Timppa jäi eilen vielä viiden aikaan pyöritteleen porsaanlihafrikadelleja, kun me muut oltiin laitettu jääpaisti uuniin hautumaan yön yli ja lähdetty menemään, kaljalle. Siinä se Timppa seisoi, samassa paikassa, samojen fuckin pulleroiden kanssa edelleen. Timppa vastas, lähteneensä vasta kymmentä käydessä kotiin ja tulleensa aamulla jo kahdeksan maissa takaisin. Nauroin paskasesti. Mutta pullia oli pitkälti yli 800. Ja ne olivat helvetin hyvän makuisia.
10.07 laitan kännykästä äänet hiljaisemmalla ja värinän päälle. Varmistan että minut saadaan kuitenkin kiinni, jos jollain on tärkeää asiaa. En jaksa kumartua laittamaan Jalaksen mustien sivusta ikävästi repaleisten työkenkieni nahkaremmejä takaa kiinni. Oikeastaa en pysty. En uskalla mennä kumaraan, koska päätä jomottaa ikävästi. Alakerrassa pesen kädet huolellisesti ja kävelen tuttuun tapaan suoraan keittimelle. Joku on jo keittänyt kahvit, hyvä, sillä tästä tulee pirun pitkä päivä. Lorautan pari desiä kahvia isoon peltiseen kahvalliseen mittakulhoon. Kahvi pysyy siinä paremmin lämpimänä, se on näppärä keittiössä. Teroitan veitseni. Janne tulee kaksi minuuttia meidän perästä. Pojat ovat valvottaneet, mutta Janne näyttää silti freessiltä. Ei darraa.
Kaivan jostain taskustani ryppyisen menun ja käyn vielä kerran läpi jokaisen pientuottajan toimittaman raaka-aineen, varmistan vielä kerran että kaikkea on riittävästi, niin että minkäänlaista paniikkia ei pääse syntymään. Olen valmistellut tätä projektia Timon kanssa maaliskuusta lähtien välillä aktiivisemmin, pitäen kuitenkin kesän taukoa. Nappaan Timolta muutaman metsäsieni-porsaanjauhelija frikadellin. Frans-Erikin tilan sienet saisivat maistua, ehkä hieman paremmin, mutta minulle tämä sopii. En pidä sienistä. Timppa on maustanut pullat mustaherukkamehulla.
Pienestä darrasta huolimatta minulla on varma fiilis. Tilaisuus ei ole kovin erikoinen poiketen niistä, mitä aiemmin olen ollut nostamassa. Ainoa, että vieraina ovat pientuottajat, joiden raaka-aineista olemme tuotekehittäneet menun. Seitsemäntoista ruokalajia, luomusta ja lähituotteista. Luotan kavereihin, Jari on kasvisruokien spesialisti ja alkaakin heti aamusta tsekkaam eilen sitruunamehuun laitetut luomuomenat, jotka tulevat leipäjuustosalaattiin. Janne on eilen keittänyt limousinehärän jääpaistin jälkimarinointia varten kymmenen litraa lientä. Liemet on nurkkakylmiön lattialla metallisissa ämpäreissä. Janne käy nappaamassa paistit uunista ja laittaa marinaadiin. Pakko leikata biitit lihasta koko porukalle. Sisälämpö 56astetta, kauniin punaista ja puhdasta häränlihaa. Paistista tihkuu nestettä, voisin juoda sitä janooni. Pete tulee Tallin puolelta tsekkaamaan mikä meno. Käyn menun nopeasti läpi ja kerron, että ei paniikkia. Kaikki on kuosissa. Kuvaajat tulee yhdeltä, tehtävät on jaettu. Anniina jatkaa suklaakakun parissa. Kalat ovat olleet ongelma, myrsky on heittänyt paikallisen puoliammattikalastajan verkot ja rysät rullalle. Saamme kuitenkin saimaasta nostettua villilohta ja taimenta. Taimen on hunajapippurigraavissa. Pete lupaa hoitaa kalat. Rasti ruutuun sille kohdalle. Lehdistön kuvaajat tulevat kahden tunnin kuluttua, muut nostavat itsetilaisuutta, itse keskityn valmistautumaan kuvauksiin.
Anniina on jälkkäri spesialisti, olin onnellinen kun kuulin, että heidän ala carte kurssin ryhmä on meidän kanssa nostamassa cocktailtilaisuutta. Tiesin heti, että Anniina tekisi gluteenittoman suklaakakun. Voin nukkua yöni hyvin ja olla varma siitä, että kakku näyttää ja maistuu hyvältä. Itse en osaa niitä. "Vittu jätkät, tää on maksettu tilaisuus eikä mikään amiksen paska päättötyö" Jari huutelee kun sekoilen jotain. Ehkä minua hitusen jännittää, vaikka kiistänkin asian, kun Janne ja Jari siitä minulle vittuilee. Vakuutan itselleni, että osaan homman ja kaikki menee hyvin. Timo touhuaa frikadellien kanssa, hyvä näin.
Eilen olen self coocking centerillä, ehkä hienoimmalla uunilla mitä olen ikinä nähnyt, kuivattanut puolukoita neljä tuntia. Joku kakkonen oli laittanut ne käyttöön. Aloitin alusta, hermo ei mennyt. Nyt jauhan kutterilla kuivatut puolukat hienoksi tomuksi. Jari kuittailee, että mitä sä noilla teet. En ole ihan varma, mutta luulen että tarvitsen niitä vielä tänään. Luultavasti koristelussa, muutenkin puolukka sopii päivän teemaan. Lähiruoka pöydässä ei sitruunat ja limet juhli. 11.34 keitän kattilassa balsamico siirappia, puolet balsamicoa ja puolet sokeria. Käytän sitäkin koristelussa. Jussi huutelee Tallin puolelta, että mikä meno. Vastaan, että kaikki kunnossa. Minna-Mari kiitää opparin läpi ja selittää, jotain serveteistä, katson Jussia ja pyörittelen päätäni. Heikki tulee oppariin misottamaan omaa tilaisuutta ja hajottamaan meidän kuoharilaseja. Onneksi meni vaan muutama.
Janne alkaa tekemään toiseen jälkiruokaan kuohuviini sabayonea. Pohdimme porukalla, millä reseptiikalla mennään ja mitkä ovat oikeat ainesuhteet. Kokeilemalla se selviää, minua hieman arveluttaa kestääkö sabayone kuohkeana iltaan asti, mutta nyt se on pakko vatkata sillä myöhemmin emme enää ehkä ehdi. Nappailen lisää frikadelleja ja darrakin alkaa jo helpottaa. Riikka tulee kameransa kanssa oppariin varttia vaille yksi. Tallin salista juoksee joku kakkonen oppariin huutelemaan minua. Joku toimittaja kyselee. Käyn kättelemässä ja menemme aistinvaraisen takatilassa olevaan henkiläkunnan tilaan. Kyselen naiselta, joka esittäytyy ekoneumin tiedottajaksi, että millaisia kuvia hän haluaa. Päätämme kuvata sekä kokonaisia vateja, että yksittäisiä annoksia. Länsi-savon kuvaaja tulee paikalle. Hänellä on ammattilaisen otteet. Jutellaan mukavia ja minä nostelen ruokia pöytään. Aloitamme suklaakakusta, sen jälkeen kuvataan täyttä vatia graavattua lohta. Mietin, että miten saan jääpaistin hyvin esille kuvattavaksi. Muistan puolukat. Asettelen jääpaistia muutaman siivun isolle valkoiselle lautaselle, ympärille ripottelen tarkasti sormistani kuivattua pulukkaa hienonnettuna pölynä, viimeistelen lautasen laskemalla varovasti lusikan varttapitkin balsamicosiirappia ristiin rastiin lautaselle. Kuvaaja ottaa kuvansa.
Puolentoista tunnin ajan kuvataan erilaisia ruokia, eri asennoista ja eri tavoilla. Tilaisuus alkaa reilun kahden tunnin kuluttua.
Käyn kuvausten välissä aina silloin tällöin opparin puolella kyselemässä, että miten muilla sujuu ja että onko ongelmia. Kaikki on kunnossa, pojat ja Anniina osaavat hommansa. Ei hätää. Timo koristelee kalavatia ja kyselen, että mitä ajattelit laittaa koristeeksi. Timppa pohtii vaihtoehtona sitruuna, jonka tyrmään heti. Tämä on lähiruokamenu. Ehdotan karkeaa suolaa lasilaudalla ja tilliä. Myöhemmin Pete käy sanomassa, että ettekai aikoneet sitruunaa laittaa koristeeksi, Timo vastaa että ei tietenkään. Nauramme ääneen Jarin kanssa. Kaikki tekevät tarkasti töitä ja välillä pitelevät taukoja omaan tahtiin. Sovimme että 16.10 kaikki ruoka on koristeltuna esillä.
Nostoon on aikaa vajaa tunti. Muistan että olen luvannut pitää puheen ja esitellä pöydän. Voi prkl. Huudan oppariin muille, että painun yläkertaan kirjoittamaan puhetta. Nappaan Tallin salista lounaan kahvia kupillisen ja kiidän tietokoneen ääreen. Päälyö tyhjää. Olen luvannut puhua omasta suhteestani lähiruokaan ja esitellä ruoat. Soitan faijalle ja kyselen kuulumisia, iskä on sairaalassa 350km päässä. Iskä sanoo, että turhaa sää puheenpitämisestä stressaat, paskan puhuminen käy sulta ihan luonnostaan. Totta. Lopetan puhelun, tsekkaan facebookin ja mailit, pari uutta joihin en ehdi nyt vastaamaan. Laitan koneen kiinni ja päätän puhua ilman paperille kirjoitettua puhetta, niin olen aina ennenkin tehnyt.
15.45 Kaikki ruoat alkavat olla valmiit, koristeluita tehdään. Janne ja Anniina laittavat marjaverrineä laseihin, 70 kappaletta. He keksivät laittaa hillot, jotka tulevat kerroksittan pursotinpusseihin. Vittu, miks en tajunnut tuota aikaisemmin. Näppärää. Salissa pöydät on jaettu cornereihin, salaatit, kylmät lihat, kylmät kalat, jälkkärit, kahvit ja alkumaljat. Homma on salissa vielä vaiheessa. Minna-Marilla tuntuu olevat jokin pieni paniikki. Hirveä huuto, jostain fuckin standeista minulle ja Jannelle. Meillä olisi tällähetkellä muutakin hommaa. Vieraat saapuvat melkein puolituntia etuajassa. Hetken tuntuu, että homma leviää käsiin. Pyydän viereita odottelemaan Tallin tuulikaapissa sen aikaa, että kaikki on salissa valmiina. Ruokia kannetaan esille, käännetään ja väännetään niin, että pöydät näyttävät hyviltä. Kummallinen paniikki saatiin aikaan pienestä asiasta. Homma oli kuitenkin koko ajan hallussa.
Kysyin Minna-Marilta, että onko alkoholiton alkumaljaa varattu tarpeeksi. Viisi kuulemma riittää, epäilen sillä on torstai alkuilta ja monet ovat tuleet autolla. Annan luvan päästää vieraat sisään. Muutamat ottavat omilla kameroillaan kuvia sapuskoista ja salista. Tässä vaiheessa kuulen, että ryhmästä tarvitaan jokaisen cornerin taakse joku kertomaan pöydän antimista. Vapaaehtoisia ei ole. Vituttaa, kun en ehdi priifaamaan kakkosen tyttöjä mitenkään. Anna ottaa salaatti kulmauksen, Janne kylmät lihat, Anniina kylmät kalat ja Saara jälkkärit. Itse päätän kierrellä ja täyttää vateja ja jutella vieraiden kanssa projektista ja ruoista. Olla kavereiden tukena kun kysymyksiää alkaa satelemaan. Alkumaljat jaetaa, mutta alkoholiton versio loppuu heti kesken. Voi saatana. Arvasin. Joku lähtee hakemaan lisää kuoharilaseja, ja sanon maljapuheen pitäjälle, että odottaa hetken ennen kuin aloittaa. Oikeastaan kukaan ei huomaa pientä viivästystä, vaan ihmiset juttelevat pienissä porukoissa. Parissa minuutissa pääsemme aloittamaan.
Maljapuheen pitäjä esittelee pientuottajat, joiden raaka-aineta olemme käyttäneet, hän kertoo 10vuotisesta matkasta tähän päivään ja Etelä-Savolaisen ruokakulttuurin eteen tehdystä työstä. Nyt voin myöntää, että hieman jännittää. Saan mikrofonin ja alan puhumaan. Toivotan vieraat tervetulleiksi. Kerron, että kun kuulin jonkun opiskelijan saavan projektikseen suunnitella pitkän cocktail menuun paikallisten tuottajien raaka-aineista olin ensimmäisenä mukana. Haluan olla lähiruoan puolesta puhuja. Kehun tuottajien raaka-aineita ja sanon, että hyvistä aineista oli suhteellisen helppo tehdä hyvää ruokaa. Totean, että Etelä-Savolaiset tuottajat voisivat kuka vain kutsua asiakkaat tilalleen katsomaan kuinka hyvää suomalaista raaka-ainetta tuotetaan ilman mitään luurankoja kaapissa. Tämän jälkeen pideän interaktiivisen aarteen etsintä kierroksen. Ihmiset naurahtavat. Kierrän kaikki kulmaukset ja kerron mitä pöydästä löytyy. Chorizo-luomumaa-artisokka-luomuperuna-luomuporkkana salaatti saa aikaa ääneen naurua. Todellinen luomun esille tuonti. Päätän puheeni kiitoksiin toivotan vielä kaikki tervetulleiksi.
Vieraat keräilevät ruokaa lautasilleen ja kyselevät opiskelijoilta valmistuksesta. Itse paljasta uteliaalle naiselle jääpaistin reseptiikan. Ei se ole mikään salaisuus tai raketti tiedettä. Ruoka saa paljon kiitosta ja ihmiset pysäyttävät minut ja jäävät jutulle. Limousinen tuottaja käy kättelemässä ja sanomassa, että liha oli hyvin valmistettua. Kiitos. Pete ja Minna-Marikin ottavat lasit viiniä, he ovat tilaisuudessa kutsuvieraina, tämä on meidän projekti. Krapula on hellittänyt jo ajat sitten, nyt alkaa jo hymyilyttään. Tilaisuus tuntuu olevan menestys. Kaksi herrasmiestä puvut päällä pysähtyvät juttelemaan kanssani, keskustelemme saimaalaisen järvikalan tilanteesta ja pohdimme yhdessä, mitä pitäisi tehdä rauhoitetun saimaan norpan pesimäalueilla kalastukselle. Ongelma tuntuu olevan, että kaloja on, mutta ne eivät ikinä päädy ravintoloihin asiakkaiden lautasille. Miehet ovat toimittajia. Haen keittiöstä muutaman vadin ja vaihdan tyhjät astiat pois.
Timo ja Jari ovat laittaneet keittiöt kuntoon tilaisuuden aikana, hienoa saatan sittenkin ehtiä viimeiseen junaan Tampereelle. Ihmiset alkavat vähentyä salissa ja keskellä salia on Ekoneumin toimijoista muodustava noin 10 hengen ryhmä ringissä keskustelemassa. Osallistun hetkeksi ja välillä käyn keittiössä pakkaamassa maljapuheen pitäjälle savuhaukikakkua mukaan. Ruoat saavat jälleen paljon kiitosta.
Jannen kanssa keräämme astiat pois salista ja viedään keittiöön, nälkäiset kokit ja opiskelijat kahmivat sapuskaa lautasilleen niin kuin se olisi heidän viimeinen ateriansa. Saan palkinnoksi onnistuneesta illasta pullon Ollinmäen viinitilan ruhtinatar kuohuviiniä. Yhdessä siivoilemme keittiöt loppuun ja heitämme väsynyttä huumoria. Lopulta aika perus päivä. Itse suuntaan kiireesti rautatieasemalle ja kohti Tamperetta ja kotia. Luulen että osa porukkaa lähtee kaljalle. Itsekkin otan junassa pari. Kiitos Timppa, Janne, Anniina ja Jari.
